Törmäsin sanaan 'raapale' Anna Salon kääntämissä Nora Robertsin kirjoissa. Sitä on käytetty ihoon jääneistä jäljistä, kun esim. uhri on puolustautunut raapimalla hyökkääjää. - Onko se joku murreilmaisu? Minä käyttäisin 'naarmu' tai 'raapimisjälki' tai 'riekale'. Käytetäänkö sanaa laajemminkin? Vai onko se peräisin kääntäjän asuin- tai synnyinseudulta?
Vastaus
Synonyymimit.fi sivusto tuntee sanan raapale myös merkityksessä naarmu.
Kommentit
Jälleen yksi näitä kummallisia suomen kielen 'uudissanoja' - jota ei Kotuksen sanakirja tunne lainkaan. Kaikella kunnioituksella, synonyymisanasto, jota ilmeisesti kukaan ei valvo, on täynnä virheellisiä ja älyttömiä sanoja, jotka eivät todellakaan ole kysyttyjä synonyymeja, vaan usein jopa päinvastaisia merkitykseltään.
Raapale-sanaan törmäsin kirjoittajakurssilla. Siinä ympäristössä se tarkoittaa lyhyttä kirjoitelmaa. tasan sadan sanan mittaista novellintekelettä. Ihoon jääneistä kynnenjäljistä käyttäisin sanaa naarmu, mutta nykyäänhan ilmeisesti saa keksiä omia merkityksiään ja ilmoittaa ne todeksi. Urbaanisanakirjakin on täynnä ilmeisen selvästi pienen ihmisryhmän keksimiä sanoja, jotka sitten kirjataan sanakirjaan, jota sitäkään nähtävästi kukaan ei valvo. Erityisen selvästi siellä huomaa ilkeiden alatyylisanojen tolkuttoman lisääntymisen.
Ei raapale ole mikään uudissana. En myöskään ole pitänyt sitä erityisen murteellisena. Meillä on ollut kissoja miltei koko ikäni ja lapsuudessani perheessä käytettiin sanaa raapale. Joskin syypää raapaleisiin harvemmin kuitenkaan oli kissa.
Murrevaikutteeni ovat pääasiassa Tampereelta ja jonkin verran Satakunnasta.
Kun kissa raapii, niin käsiin jää raapaleita. Näin ainakin kaikilla kissanomistajilla jo ainakin 60-luvun alusta lähtien.
"Kaikilla kissanomistajilla"?
Lapsuuskodissani oli lähes aina kissoja, ja niitä oli äidilläni vielä vanhoilla päivilläänkin. Kissanystävänä olen saanut rapsutella eri murrealueilta olevien tuttujen kissoja. Raapale-sanaa en ole kuullut enkä nähnyt aikaisemmin missään, en silloinkaan kun koulutoverit 60-luvulla huomasivat kissankynsien jäljet käsissäni.
Ehkä minun olisi pitänyt rajata Satakunnan alueen kissanomistajiin, sillä sielläpäin aivan normaali sana niinkauan kuin muistan, eli 60-luvun alusta asti. Varmistin vielä äidiltäni, joka nyt jo runsaasti yli 90, että hänenkin lapsuudessaan (20-30 -luvulla) oli kyseinen sana normaalisti käytössä puhekielessä, jota varsinkin kissan raapimisjäljistä käytettiin.
Kommentoi vastausta