Hei! Milloin viikonloppu-käsite yleistyi Suomessa? Olen syntynyt 1955 ja muistelen, että lapsuudessani puhuttiin pyhästä tai pyhänseudusta ja toivotettiin hyvän viikonlopun sijasta hyvää pyhää, jota satunnaisesti kuulee vieläkin. Minua häiritsee pikkuisen, kun historiallisissa romaaneissa puhutaan viikonlopusta.
Vastaus
Käytössämme olevissa sanakirjoissa Kielitoimiston sanakirjassa, https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/viikonloppu?searchMode=all ja Nykysuomen sanakirjassa vuoden 1966 painoksessa sana löytyy, mutta sen yleisyydestä ei ole mainittu mitään.
Haussa digitoiduista sanoma- ja aikakauslehdistä sekä pienpainatteista löytyi useita osumia viikonlop* alulla, joten sanaa on kyllä käytetty suomen kielessä esimerkiksi sanomalehtiartikkeleissa ennen 1950-lukua, https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=viikonlop*&formats=NEWSP….
Siitä, miten yleinen viikonloppu-sana on ollut puhekielessä tai toivotuksissa kannattaa kysyä tarkemmin Kotuksen Kielineuvonnasta, https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta/kielineuvonta.
Kommentit
Mainituissa Kansalliskirjaston digitoiduissa lehdissä on myös Viikonloppu-niminen lehti, joka alkoi ilmestyä vuonna 1937:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/titles/fk04213?display=THUM…
Ainakin jo tuolloin sana on siis ollut sen verran yleinen, että se on uskallettu päästää näin näkyvälle paikalle.
Ja jatkoajatus: ehkä "hyvän pyhän" toivottaminen vielä kysyjän lapsuudessa oli kytköksissä siihen, että lauantai oli Suomessa vielä tuolloin työ- ja koulupäivä, ennen kuin muuttui vapaapäiväksi asteittain vuosina 1965-71. Tällöin sitä ei ehkä mielletty niin "hyväksi" kuin nykyään, jolloin toivotus tuntui luontevalta kohdistaa pelkkään sunnuntaihin.
Totta. Minäkin veikkaan, että viikonlopun käsite on yleistynyt ja selkiytynyt puheessa ja mediassa silloin, kun lauantait muuttuivat sekä kouluissa että monissa työpaikoissa vapaiksi.
Se liittynee myös eräiden kirkollisten pyhien sijoittamiseen lauantaiksi - mitä asiaa sittemmin vatkattiin suuntaan ja toiseen. Sekä siihen, että nykyään yhä vähemmän ihmisiä kuuluu kirkkoon ja mieltää sunnuntainsa jotenkin muista vapaapäivistä eroavaksi, ynnä siihen, että nykyaikainen palveluyhteiskunta vaatii yhä useamman eri palvelun toimivan pyhäisinkin. Ts. "pyhä" ei enää erotu muista päivistä.
Itsekin (vm. -52) toivotan usein luontevasti hyvää pyhää. Edelleen.
Pyhänseutu alkoi lapsuudessani siloin, kun kirkonkellot soittivat lauantai-iltana klo 18 pyhän alkaneeksi. Silloin monet lopettivat arkiset työnsä ja keskittyivät "pyhän" viettoon. Ts. kirkkoon kuuluvat menivät kirkkoon sunnuntaina, useimmiten klo 10, tai kuunneltiin jumalanpalvelusta radiosta, ne keillä oli radio.
Lauantai-iltaisin käytiin tansseissa, mutta sinnekään ei saanut mennä ennen kuin oli käynyt rippikoulun.
Joskus 60-luvun lopulla oli vallan ihmeellistä, kun Hgin Asematunneliin avattiin kaupat, jotka olivat auki sunnuntaisinkin. Ovien takana odotti kaupan aukeamista pitkät jonot.
Kirjaston mainitsema "Nykysuomen sanakirjan painos 1966" on muuttamaton lisäpainos sanakirjan ensimmäisestä laitoksesta, joka ilmestyi osa kerrallaan 1951 - 1961. Viikonloppu-sana sisältyy viimeiseen niteeseen joka ladottiin kirjapainossa 1960 tai 1961, valmisteltiin pääosin 1950-luvulla. Nyttemmin NS on verkossakin, Kotuksen sivuilla pdf:nä.
Kirjaston mainitsemassa Nykysuomen sanakirjassa (siis ilmestynyt 1961) viikonloppu selitetään: "(vapaa) aika tav. lauantaista työpäivän päättymisestä maanantaiaamuun, sunnuntain seutu."
Vuosikymmen myöhemmin julkaistussa Facta-tietosanakirjan osassa 10 (1971) viikonloppu on hakusanana, selitys: "engl. week-end, yhtenäisenä vapaa-aikana pidetyt lauantai ja sunnuntai. Vapaa lauantai on yleistynyt useilla työaloilla..."
Ilmeisesti sanakirjatoimitus totesi sanan niin uudeksi, että se oli tarpeen selittää.
Seuraava hakusana on viikonloppulippu: "arkiperjantaista klo 0.01 arkimaanantaihin klo 24.00 voimassa olevia rautateiden meno- ja paluulippuja..."
Loistava lähde tuo Tommi U:n mainitsema Kansalliskirjaston digitoidut lehdet vuosikymmenten takaa. Edellisen vuosisadan alkupuolelta löytyi useita kirjoituksia, joissa viikonloppu-sanaa oli käytetty Nykysuomen sanakirjan esittelemässä merkityksessä, siis viikonloppu alkoi kun työpäivä lauantaina päättyi. Lisäksi löytyi pitkiä artikkeleita, joissa esiteltiin eksoottisena erikoisuutena englantilaista weekend-käsitettä joka sikäläisittäin sisälsi jo silloin vapaan lauantain, ja brittiläisiä viikonloppuharrastuksia.
Hesarissa on tänään muistokirjoitus, jossa kerrotaan että edesmennyt pääsi 1930-luvulla oppikoululaisena kotikylälle "vain viikonlopuksi". Koululaisten viikonloppu (meilläkin, myöhemmin) alkoi lauantaina kun koulupäivä päättyi. Lauantai saattoi olla lyhyempi koulupäivä kuin ma-pe.
Kommentoi vastausta