Miksi H-alkuisiin slaavilaisiin sanoihin tuppaa englannissa tulemaan alkuun täysin tarpeeton K?
Esimerkiksi, ukrainaa tai venäjää – suomea – englantia:
Харків – Harkova – Kharkiv
Херсон – Herson – Kherson
Хрущев – Hruštšov – Khrushchev
Vastaus
Kun teksti esitetään jollakin muulla, kuin alkuperäisellä kirjaimistolla, puhutaan translitteroinnista eli siirtokirjoituksesta.
Kielten translitterointia on pyritty yhdenmukaistamaan luomalla standardeja, mutta eri maissa ja/tai kielialueilla käytössä voi olla eri tapoja ja standardeja.
Suomessa kyrillisten kirjainten (slaavilaisten kielten) translitterointiin on käytössä SFS 4900 -standardi.
Kansainvälisesti on käytössä ISO 9 -standardi.
Kotimaisten kielten keskus (Kotus) on koonnut taulukon, jossa tarkastellaan venäjän translitterointien eroja kielittäin: https://www.kotus.fi/files/3919/Venajan_siirtokirjoitus.pdf
Kattavampi vertailu löytyy täältä: http://www.boutler.de/translit/trans.htm
Nimien translitteroinnista voi lukea täältä: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/selaus/511/ohje/506
Kysymys kuului: miksi?
Yksinkertaistetusti voisi todeta, että siksi, koska niin on päätetty tehdä. Translitterointitavat ja -standardit - kuten kirjoitusjärjestelmätkin ylipäätään - ovat aina ihmisten päätöksiä, joihin vaikuttaa esimerkiksi niin kohdekielen rakenne, kuin sitä ympäröivä (tapa-)kulttuuri ja historiakin.
Boutler.de-taulukon mukaan Venäjän kielen "х" on tapana translitteroida esim. suomeksi "h", englanniksi "kh", saksaksi "ch" ja espanjaksi "j".
Translitterointitapojen eroja on sangen kattavasti pohtinut Jouni Vaahtera Suomen Kuvalehdessä 14.4.2014: https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/miksi-venalaiset-ja-etenkin-ukrain…
Ukrainan kielestä ja "h":sta Vaahtera kirjoittaa:
Ukrainan h onkin hiukan mutkikkaampi juttu, sillä ukrainassa on kaksi erillistä ”h-äännettä”, joille on omat kirjaimensa. Samanlaista ”kurkku-h:ta” kuin venäjän ainoa ”h” --- merkitään niin venäjässä kuin ukrainassakin kyrillisellä х-kirjaimella. Sen sijaan suomen (ja saksan) h:n kaltaista äännettä merkitään ukrainassa г-kirjaimella, jolla taas venäjässä merkitään g-äännettä.
Venäjän "h" ja suomen "h" ovat siis kaksi eri äännettä. Suomen [h] on laryngaalinen spirantti/frikatiivi. Venäjän [x] on puolestaan velaarinen spirantti/frikatiivi.
Sinällään en näkisi tuota "k":ta (tai "c":ta) translitteroidussa "kh":ssa (tai "ch":ssa) varsinaisesti turhana, sillä venäjän "х":ää (eli sikäläistä h-äännettä) ei äännetä samoin, kuin suomalainen "h", vaan se on enemmänkin kurkkuäänne, joka lausutaan, kuten esimerkiksi saksan sanassa "ich".
Tässä valossa käykin varsin hyvin järkeen, miksi esimerkiksi saksassa kyrillinen "x" on latinalaistettu muotoon "ch". Voisin kuvitella, että samasta syystä myöskin englannissa "x" ei ole pelkkä "h" vaan "kh".
Kommentit
Englannin h on vielä pehmeämpi kuin suomen h, ja siksi englantilaisilla on enemmän syytä korostaa venäjän h:n kovuutta. Venäjän vallan perua suomalaisilla on myös kattavampi käsitys siitä, miten venäjän ääntämys eroaa suomalaisesta, jolloin meillä on perinteisesti ollut vähemmän syitä tällaisen yksityiskohdan nostamiseksi tikunnokkaan.
Toisella kotimaisella: helsinkiläisessä Hufvudstadsbladetissa on näkynyt viime aikoina
Charkov, Cherson, Chrustjov
Suomen kieltä on standardoitu raskaalla kädellä, Tanskassa vielä rankemmin, niin että tanskan murteet on käytännössä hävitetty, ja Tanskan vallan aikana myös norjaan ja islantiin (kieliin) kohdistui paljon ulkoista painetta. Vain Ruotsi on säästynyt raivokkaalta yhdenmukaistamiselta. Nykyään Ruotsissa yritetään käsittääkseni huolehtia vain oikeinkirjoituksesta, johon on historian saatossa pesiytynyt melkoisia ristiriitaisuuksia.
Wikipedian (https://sv.wikipedia.org/wiki/Transkribering_av_%C3%B6stslaviska_spr%C3…) mukaan tuo on ihan ruotsin kielen oikeinkirjoituksen mukainen translitteraatio.
"Tarpeeton" alkukirjain ei siis tuppaakaan tulemaan vain englannin kielessä, kuten kysymyksestä saattoi päätellä
Sukukielessä Suomenlahden eteläpuolella: Harkiv, Herson, Hruštšov
Kiinnostavinta tässä kai on se, miksi suomenkielisissäkin artikkeleissa käytetään englannin tai jonkun muun kielen transliteraatiosääntöä. Syy saattaa olla se, että Venäjä (ja Ukraina) on päättänyt että he haluavat että heidän erisnimensä translitteroidaan jonkun tietyn kielen mukaan, jolloin täytyy pohtia käytetäänkö sitä sääntöä vai noudatetaanko perinteistä suomalaista tarnslitteraatiota. Neuvostoliiton kaaduttua Venäjä halusi aluksi että nimet transitteroidaan ennglannin säännöillä, mutta englannin oikeinkirjoitus osoittautui käytännössä niin hankalaksi, että lopulta Venjä päätti etttä ranskalainen tapa translitteroida on parempi, koska se on johdonmukainen. Englannin ääntämys on alkuperäisen oikeinkirjoitusjärjestelmän luonnin jälkeen muuttunut hyvin paljon, ja oikeinkirjoitukseen on pikkuhiljaa kertynyt muunnoksia ja ihmeellisyyksiä ilman että kukaan on voinut pitää johdonmukaisuudesta kiinni.
Kommentoi vastausta