Mistä sana Jumala on peräisin?
Vastaus
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä 1 todetaan, että sanaa jumala on erheellisesti arveltu vanhaksi arjalaiseksi lainaksi. Samassa teoksessa kerrotaan myös, että vanhin kirjallinen tieto tästä itämerensuomalaisesta sanasta on muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa vuodelta 1026. Siinä mainitaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas. Jumala-sanan rinnakkaismuotoina suomessa esiintyvät joma ja jomala.
Teoksessa Iso Raamatun tietosanakirja 2 todetaan, että suomen kielen Jumala-sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Alkuperästä on useampia selityksiä. Yhden mukaan Jumala-sana on johdannainen sanasta, joka merkitsi ’valoisa, kirkas’. Toisen mukaan kantasanalla juma on ollut merkitys taivas ja kolmannen mukaan taustalla olisi eestin sana jume.
Lähteet: Suomen sanojen alkuperä 1: A-K, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ; Iso Raamatun tietosanakirja. Osa 2: H-J, Vantaa, Raamatun tietokirja, 1989.
Kommentit
Jumala-sanan etymologinen tausta on muinaisessa hindien Dyuman-jumalassa. Eli kyseessä on laina sanskritista. Suomensukuiset kansat asuttivat pari tuhatta vuotta sitten laajoja alueita nykyistä Venäjää ja kansat olivat kosketuksissa indoeurooppalaisiin kansoihin Aasiassa.
Sanan etymologisen taustan tekee mielenkiintoiseksi se seikka, että indoeurooppalaiset toivat sen aikanaan myös Eurooppaan ja se tunnetaan kreikassa dievs latinassa dio ja ranskassa dieu. Indoeurooppalaisilla balteilla sana oli dievas, josta itämerensuomalaiset kansat lainasivat sanan taivas.
Jumalalla ja taivaalla on siis sama tausta.
Kiitos valaisevasta kommentista. Hienoa, kun saa tietoa!
Vastaus vaikuttaa enemmän mielikuvitusrikkaalta arvelulta. Perusteett puuttuvat. Tiedoksi selitystä on vaikea kutsua.
Eestin jume? Virossa puhutaan viroa eikä eestiä.
Kommentoi vastausta