Mistä mahtavat olla peräisin hyvän yön toivotukset "Hyvää yötä. Kauniita unia, oman kullan kuvia." ja "Hyviä öitä, kirpuille töitä."? Menevätkö ne ylipäänsä…

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Sananparsikokoelmasta (http://kaino.kotus.fi/korpus/sp/meta/sp_coll_rdf.xml) löytyy useita osumia ”Hyviä öitä, kirpuille töitä” – sanonnasta. Aineistot on kerätty 1930-luvulla, vanhimmat ajoitetut ovat v:lta 1932:
” Hyväst, hyväst, hyyviää yötä, kirput syökyööt kaike yötä, lutikat tehkyööt sammuaa työtä. … Toivottavat varsinkin lapset toisilleen iltasella. (Joutseno, A. Pekurinen, 1932)”. Tämän perusteella sanonta olisi siis nimenomaan lasten perinnettä.

”Hyvveä yötä. Kirpulle ruokoa ja kynsille työtä” on sanottu Kurkijoella (Kurkijoki, T. Kiiski, 1932)
Loimaalta löytyy muodossa ”Hyvää yätä ja kirpuille paljo tyätä … Sanotaan leikillä. (Loimaa, H. Kankare , 1933)”. Enosta on ajoittamaton maininta ” Hyvästi hyvee yötä kirpulle työtä kaikeks yötä. (Eno, J. Tolonen, )”.

Näin ollen tuo toivotus on ollut tunnettu jo ainakin 1930-luvun alussa ja on ollut käytössä ainakin 1960-luvulla (”Hyvää yötä ja kirpuille paljon työtä”).

”Kauniita unia, oman kullan kuvia” –toivotus on ollut käytössä ainakin 1970-luvun koululaisten keskuudessa, edellä mainitussa muodossa (suull. tieto). Sen sijaan siitä ei löytynyt osumia sananparsitietokannasta.
Kumpaakaan sanontaa ei löytynyt lastenrunoista.