Mistä suola on tullut meriin?

Tätä on kysytty meiltä aiemminkin. Poimin seuraavanlaisen kysymyksen ja vastauksen Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta:

"Kysymys: Miksi järvivesi ei ole suolaista?

Vastaus: Maapallon pinta-alasta noin 75 % on veden peitossa. Tästä vesimäärästä vain noin 3 % on makeaa vettä, josta vielä suurin osa on sitoutunut mannerjäätiköihin. Luonnossa vettä on pohjavetenä, pintavetenä ja kaasuina ilmassa.
Järvet ovat osa veden kiertokulkua. Maasta, merestä ja järvistä haihtuu vettä, joka jäähtyessään alkaa tiivistyä vesihöyryksi. Suola ei pysty samaan, joten meristäkään haihtuva vesi ei ole suolaista. Vesihöyry tiivistyy kohdatessaan kylmän ilmamassan ja sataa takaisin maahan. Osa vedestä sataa suoraan järviin ja meriin, osa valuu maanpintaa pitkin vesistöihin ja osa imeytyy maaperään. Pohjavesi virtaa maaperässä ja purkautuu suoraan järviin, jokiin ja lähteisiin.
Merivesi sisältää vaihtelevan määrän ioneja ja kemiallisia yhdisteitä. Eniten merivedessä on natriumkloridia (NaCl) eli ruokasuolaa, pienempiä määriä mm. magnesiumia, sulfaattia, kaliumia ja kalsiumia. Aineet ovat huuhtoutuneet mantereen kallio- ja maaperästä järviin ja jokiin ja kulkeutuneet lopulta jokivesien mukana meriin satojen miljoonien vuosien kuluessa. Merien suolaantuminen sujui aluksi hitaasti; nykyisen suolapitoisuutensa meret saavuttivat pari miljardia vuotta sitten. Nykyisin valtamerien suolapitoisuus on lähes vakio, keskimäärin 3,5 %. Murtovesissä suolapitoisuus on huomattavasti alhaisempi, esim. Itämeressä keskimäärin 0,7 %."

Toinen vastaus samankaltaiseen kysymykseen:

"Kysymys: Merivesi on suolaista, mutta järvivesi makeaa. Miksi näin? Mistä meriveden suolaisuus johtuu?

Vastaus: Veden kiertokulku luonnossa on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Vesi haihtuu merestä, kulkee vesihöyrynä tuulen mukana, tiivistyy pilveksi ja sataa maahan. Sieltä se valuu jokia ja järviä pitkin takaisin mereen.

Maapallo on niin vanha, että vesi on ehtinyt kiertää tämän lenkin lukemattomia kertoja. Aina sataessaan maahan se liuottaa mukaansa mineraaleja, suoloja, ja ne kulkeutuvat sen mukana mereen. Sinne ne sitten jäävät. Kun maapallon sääolosuhteet ovat vaihdelleet, mantereet siirtyneet ja maamassat nousseet toistensa päälle, osa suolasta on ehtinyt hautautua maan sisään. Sekin on kuitenkin alun perin meren suolaa, joka vain on jäänyt jäljelle kun vesi on haihtunut. Pitkällä aikavälillä merien suolapitoisuus nousee tälläkin hetkellä, koska suolaa ei poistu siitä yhtä paljon kuin sitä tulee lisää. Jos mannerjäätiköt sulavat ja merien vesimäärä sen vuoksi kasvaa, suolapitoisuus laskee, mutta suolan kokonaismäärä merissä ei siitä vähene.

Jokien ja järvien veden suolapitoisuus on niin vähäinen, ettei sitä ihminen huomaa. Siksi sanotaan että vesi on makeaa. Veden makeus tarkoittaa siis sitä, että siitä puuttuu suola, sokerisuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Suolat ovat välttämättömiä ihmisenkin elimistölle, mutta niitä ei saa tarpeeksi pelkästään vedestä.

Kirjastosta löytyy runsaasti kirjoja maantiedosta. Monissa niissä esitetään veden kiertokulku myös kaavakuvana, jos tämä sanallinen esitys jäi hämäräksi.
http://www.helmet.fi/
Martin Redfern: Kiehtova maapallo."