Onko muuallakin kuin kotikylässäni ja siinä lähellä tapana kutsua jonkun vaimoa miehen sukunimi+ska? Virtanen & Virtaska, Lehtinen & Lehtiskä jne. Mistä tällainen tapa tulee?
Vastaus
Suomen kielessä naisia ja miehiä ei erotella persoonapronominilla kuten esim. englannissa tai ruotsissa (he/she, han/hon). Meillä on kuitenkin neljä erilaista feminiinijohdinta eli kielellistä tapaa muodostaa sanasta naiseen viittaava muoto. Näitä ovat -tar ja -tär, -kko ja -kkö, -ska ja -skä sekä -nna. Feminiinijohtimen avulla muodostettu sana voi viitata joko naisen omaan arvoon tai ammattiin (tarjoilijatar, kirjailijatar, karjakko) tai aviopuolison arvoon tai ammattiin (kenraalitar, tohtorinna, pastorska).
-Ska/skä-pääte on lähtöisin ruotsin kielestä, ja kielenhuoltajat suhtautuivat siihen kielteisesti jo 1900-luvun alkupuolella. Professorskan ja kapteenskan tilalle suositeltiin ilmauksia professorinrouva ja kapteeninrouva. Puhekielessä nämä muodot kuitenkin säilyivät, ja niiden rinnalle ilmaantui tapa muodostaa feminiinimuoto arvonimen tai ammatin sijaan sukunimestä. Virtaskat ja Korhoskat jäivät kuitenkin pelkästään puhekielisiksi ilmauksiksi, eikä niitä välttämättä käytetty henkilöä itseään puhuteltaessa vaan paremminkin häneen viitattaessa.
Lähde:
Katriina Kyrölä: Kaunotar elää, laamannitar on kuollut (Kielikello 2/1990) (http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=789)
Kommentit
Kiitos paljon kattavasta vastauksesta! :D Olin itse vähän hukassa hakutermien kanssa
Kommentoi vastausta