Tunteeko kukaan runoa oravanpojasta? Olisikohan tekijä Immi Hellen. "Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa, pitkät sen korvat ja pörröinen häntä pystynä kiikkumassa... jne. Osaan runon ulkomuistista jotenkuten, mutta haluaisin nähdä sen alkuperäismuodossa.
Vastaus
Runo on Hilja Haahden Oravasatu. Se löytyy esim. kokoelmista Eläinrunojen kirja sekä Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja.
Kommentit
ORAVASATU https://kallioaho.vuodatus.net/lue/2007/06/oravanpoika
Olipa pikkuinen oravanpoika,
kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystyssä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun.
Oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa.
Olipa vieressä Metsolan Otson
koti ja valtakunta.
Kammion seinänä kaatunut honka,
kattona kerros lunta.
Lumessa reikä, pyöreä juuri,
oravanpojalle ihme on suuri.
”Tuostapa kurkistan ikkunastamme
Metsolan Otson unta.”
Huuteli huolekas oravaäiti:
”Vaara on reijän suulla!”
Eipä se tahtonut tuhma lapsi
äidin neuvoja kuulla.
”Empähän pelkää, katsahdan kerran,
viivähdän muutaman hetkisen verran.
Kohta jo hyppelen äitini luona
kotona oksapuulla.”
Rapsahti hanki, ja havahti Otso,
ravisti peittojansa.
Kirposi katto, ja kohosi kämmen
äkkiä piilostansa.
Olipa kämmen se suuren läntä,
mahtuipa siihen pörröinen häntä.
Sieppasi Otso ja pallona metsään
lennätti vierahansa.
Siinä nyt pikkuinen oravanpoika
lumessa itkien rämpi.
Vaivalla pääsi Kuuselan pirttiin,
häveten sänkyyn kämpi.
”Toiste en katsele karhun tupaa,
toiste en lähde ilman lupaa.
Minä oon pikkuinen oravanpoika,
äiti on tietävämpi.”
Erittäin kaunis kertomus oravasta. Lapsena ollessani äitini luki tuon runon usein ja siitä on jäänyt erityisesti mieleeni loppuosa; "åiti on tietävämpi" Nykyajan lapsetkin tykkäisivät runosta, jos vain joku lukisi heille.
Kommentoi vastausta