Olisin tiedustellut onko mistään saatavissa, tai edes olemassa, suomennosta Ueda Akinarin "Ugetsu monogatari" -teoksesta? Olen törmännyt niin Wikipediassa,…

Käytettävissäni olevien lähteiden perusteella vaikuttaa siltä, että Ugetsu monogatarista ei ole suomennettu kuin tuo nimi. Uedan kirjaa käsittelevän suomenkielisen Wikipedia-artikkelin teksti näyttäisi käännetyn jokseenkin suoraan englanninkielisestä Wikipediasta. Sivu on luotu maaliskuussa 2008; useimmat Ugetsu monogatari -maininnat, jotka Internetistä löysin, joko lainaavat tätä tekstiä tai pohjautuvat siihen, ja ne harvat, jotka eivät näin tee, ovat peräisin tätä myöhemmältä ajalta, joten nimisuomennos Kuutamon ja sateen tarinoita saattaa hyvinkin olla peräisin Wikipedia-tekstistä. 1970-luvulla tanskankielisestä lähteestä suomennetussa kirjallisuushistoriassa Kansojen kirjallisuus Ugetsu monogatarin nimi on käännetty muotoon Sateen ja kalpean kuun tarinoita; Japanin kulttuuri -kirjan kieltä ja kirjallisuutta käsittelevässä osiossa Kai Nieminen puhuu Sateisen kuun tarinoista.

Edo-kauden (1600-1868) japanilaista proosaa on suomennettu hyvin vähän. Kaikki näistä ovat saatavissa PIKI-kirjastoista. Kendoa käsittelevä Musashi on tietokirjallisuutta (kirjastoissa sijoitettu joko itämaisen filosofian tai miekkailun luokkaan), muut löytyvät kaunokirjallisuuden joukosta:

Basho, Kapea tie pohjoiseen ja muita matkakertomuksia. Tammi, 1981
Basho, Harhojen maja : kokoelma proosaa ja runoa. Tammi, 1984
Musashi, Miyamoto, Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Otava, 1983
Saikaku, Ihara, Kirsikkatyttö. Otava, 1978
Saikaku, Ihara, Päässälaskua : novelleja. Otava, 1982
Saikaku, Ihara, Viisi naista jotka rakastivat rakkautta. Otava, 1977
[näiden lisäksi Saikakulta on suomennettu kolme novellia kokoelmaan Miesten kesken : miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa. Otava, 1993]

Saikaku oli huomattavin ns. ukiyozōshi-kirjallisuuden edustajista (ukiyo, kelluva maailma, oli huvimaailmasta Edo-kaudella käytetty nimitys). Useat hänen teoksensa käsittelivät kaupunkiporvariston rakkauselämää.

Myös Ueda Akinari aloitti ukiyozōshi-kertomusten kirjoittajana, mutta syventyi sitten opiskelemaan kokugakua, kansallistiedettä. Hänen myöhemmälle kirjallisuudelleen onkin vahvasti leimallista oppineisuus ja perinteen tuntemus. Vuonna 1768 valmistunut, 1776 painettu Ugetsu monogatari oli Uedan ensimmäinen yomihon-teos. Yomihonit, "lukukirjat", olivat tekstiin keskittyviä, niukasti kuvitettuja novelleja ja romaaneja. Muita Edo-kauden gesaku- eli viihdekirjallisuuden kirjatyyppejä olivat kibyōshit (lyhyitä kuvitettuja humoristisia kirjasia), sharebonit ("sutkauskirjat"), kokkeibonit ("ilveilykirjat") ja ninjobonit ("tunteelliset kirjat"). Tyylilliset rajat eri lajien välillä eivät kuitenkaan aina olleet kovin selviä, ja monet kirjailijat kirjoittivat usean eri lajityypin kirjoja.

Lähteet:
Aulamo, Sirpa, Japanin kaunokirjallisuuden käännökset ja kääntäjät Suomessa sekä huomioita käännöstyöstä. Jyväskylän yliopisto, 1987
Japanin kulttuuri. Otava, 1994
Kansojen kirjallisuus 4. WSOY, 1975
Kuusikko, Pirjo-Riitta, Japanin kirjallisuus suomen kielellä : bibliografia. Suomen yrityslehdet, 2000