Missä kirjassa / novellissa F.E. Sillanpää muistelee paluuttaan kotitorppaan epäonnistuneiden opintojen jälkeen? Vertaa tilannettaan savupiippuun juuttumiseen: pää katolla uudessa ja jalat pirtin puolella vanhassa?
Vastaus
Opintojen jälkeistä kotiinpaluutaan jouluaattoiltana 1913 Sillanpää käsittelee Töllinmäki-kokoelmansa (1925) niminovellissa. Lähimmäs "pää katolla uudessa ja jalat pirtin puolella vanhassa" -tyyppistä vertausta päästään kokoelman Ihmislapsia elämän saatossa (1917) avausnovellissa Kodin helmasta, vaikka tässä ei sentään savupiippuun juututa:
"Olin kuin ihminen, joka jostain luukusta kurkistaa ylempään kerrokseen, näkee siellä paljon viehättävää, jota jää katselemaan jaksamatta kohottautua sinne kokonaan. Myöhemmin voi käydä niin, että hän kyllästyy ikävään asemaansa, yläkerta kadottaa näköviehätyksensä, kun ei siihen kumminkaan pääse koskemaan, ja hän painuisi jo takaisin alakertaansa, mutta ei mahdu enää luukusta. Hän jää iäksensä siihen riippumaan. Alas näkyy pelkät ilmeettömät jalat ja ylös tuskastunut pää, eikä kummallakaan kerroksella ole hänestä iloa, vaan haittaa."
Panu Rajala nimittää kirjassaan F. E. Sillanpää vuosina 1888-1923 (SKS, 1983) Ihmislapsia elämän saatossa -kokoelmaa osuvasti "entisen ylioppilaan muistelmiksi": "[novellit] kuvaavat -- tilannetta maalaisen, pääkaupungissa opiskelevan nuorukaisen elämässä". Tätä taustaa vasten kuva kahden kerroksen välille juuttumisesta on hyvinkin nähtävissä yrityksenä antaa hahmoa kirjailijan omalle kokemukselle kahden maailman - kodin ja yliopiston - väliin jäämisestä.
Kommentoi vastausta