Hyvä kirjastonhoitaja! Onnellista uutta vuotta 2011! Voisitko katsoa etymologises(i)ta sanakirja(oi)sta, mikä sanan kiva alkuperä on?
Vastaus
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että sana ”kiva” on peräisin murteista, ja sen merkitys on ollut ’ankara, raju, kova, luja, sitkeä, nopea, ripeä, jyrkkä, suurikokoinen, runsas’. Siitä merkitys on sitten muuttunut etenkin puhekielessä merkitsemään ’mukava, hauska’.
Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologisen sanakirjan” (WSOY, 2004) mukaan ”kiva” kuuluu etymologisesti yhteen sanojen ”kipakka”, ”kivakka” ja ”kiivas” kanssa. Niiden taustalla on Häkkisen mukaan vanha balttilainen laina, jota vastaa nykyliettuan sana ”gývas” (’eloisa’).
Mukavaa vuotta 2011 myös sinulle!
Kommentit
Kuulin kiva-sanan etymologiaan liittyen radiosta kerran ohjelman Helsingin keskutan Narinkkatorista, missä venäläiset kauppiaat myivät tuotteitaan. Tunnetusti venäläisten on vaikea sanoa sanaa "hyvä", joten kun he halusivat kehua antimiaan he keksivät uuden, venäläiseen suuhun paremmin sopivan sanan, kiva.
Viimeksi julkaistut selitykset
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=article&etym_id=E…
Kommentoi vastausta