Etsin runoa, jonka viimeiset säkeet ovat suurinpiirtein:
...kaukaa yhtyi tiemme/
Kun päivä on hajonnut illaksi/ emme ymmärrä toisiamme enää./
Ja tyynien vesien alla asuu syvä liikkumaton murhe.
Muistan sen 70-luvulta. Voisiko olla Väinö Kirstinän? Mistä kokoelmasta löytäisin?
Vastaus
Olemme käyneet läpi Kirstinän runokokoelmia kolmessa vantaalaisessa kirjastossa
(Tikkurila, Myyrmäki, Hakunila) ja runoa ei ole löytynyt. Lähetin kysymyksesi
myös kirjastolaisten valtakunnalliselle sähköpostilistalle, jonka kautta monet
runot ovat löytyneet. Kukaan ei kuitenkaan ole (ainakaan toistaiseksi)
vastannut.
Olisi hienoa, jos meillä olisi käytettävissämme tietokanta, johon voisimme vain
naputtaa tietyn osan runoa ja se löytyisi. Sellaista tietokantaa ei kuitenkaan
ole.
Kommentoi vastausta