Pohjanpään runo Kevät on tullut Mattilan kanalaan Mistä löytäisin kys. runon ?

Hei
Runojen etsimisessä menee joskus kauan aikaa. Eipä tätäkään meinannut löytyä. Laitoin kysymyksen eilen myös kirjastojen yhteiselle tieto-listalle, johon voivat vastata kirjastonhoitajat eri puolilta Suomea. Sieltä tärppäsi. Vieremän kirjastosta löytyi alla oleva ruo ja tieto siitä, että se olisikin Oiva Paloheimon kirjoittama. Teksti on saatu lausuntaa harrastavalta henkilöltä.
Mistään painetusta lähteestä emme ole runo pystyneet jäljittämään.
Pohjanpään ja Paloheimon kokoelmat olen käynyt läpi ja monta eläisrunokokoelmaa.
Toivottavasti runo on oikea.

Mattilan kanalassa Oiva Paloheimo

Koko harmajan talven harmissaan
kanat murjotti tylsinä orsillaan
tai pitivät riitaa jyvästä parista.
Joka nokka muistutti syksyn varista.
Ne kaikesta tahtoivat alati marista.
Kanat murjotti vaan ja uneksi kesästä,
ei munaa ainutta saatu pesästä,
ei kuultu ees kunnon kotkotusta,
vain nurinaa, kurinaa, motkotusta.

Mutta sitten päivänä muutamana
sen äkkäsi eräs nuorehko kana,
että kukaan ei vääntänyt nappulasta
ja sentään kanala loisteli ihan.
Se loisto se tuli siis ikkunasta
ja oli kai merkkinä valosta pihan.
Heti silisi näppylät kanan lihan.
Ja se nuorehko neitikös sävelmän päästi,
tosin sirosti, sievästi, häveliäästi.
Se kotkotti hiukan ja visersi samassa,
vaikka kieli olikin maassa ja lamassa.
Kanat kaikki pian oli kotkottamassa.
Sillä jokainen äkkäsi kevättulon merkin.
Kuin nunnat ne lauloi nyt äänin herkin.
Kuin hartaushetkessä kuvut ne värähti.

Mutta silloin Oskari-Kukko ärähti:
-Mikä lirkutus, imelä sekasotku.
Suu poikki tai jokaiselle potku.

-Mutta keväthän saapuu, herrasemme,
kanat haikaili – siksi me visertelemme.

-Kevät! Tietysti! Mutta sanonpa teille:
tämä viserrys ei sovi lainkaan meille.
Kevät ei tule tanssien eikä soiden,
se on lorua hupsujen runoilijoiden.
Kevät saapuu kanalaan munimalla
ja raikkaasti, reippaasti kotkottamalla.
Alas orrelta, akat ja munimaan!
Kevät tullut on Mattilan kanalaan!