Kuinka paljon on tutkittu kohtukuoleman kohdanneiden vanhempien kokemuksia ja heidän saamaansa tukea? Paljonko kohtukuolemaa on tutkittu ylipäänsä?

Seinäjoen kaupunginkirjastosta löytyvät ainakin seuraavat aihetta käsittelevät tai sivuavat teokset:

Nissinen, Elina: Mereen haudattu unelma, Podunk 2009.
Laine-Puhakainen, Teresa: Liian lyhyt elämä: kirja surusta ja hiljaisuudesta, Atena 2007.
Keskenmeno: yli 40 tositarinaa / koonnut Kerttu Lähteenmäki, Tositarinat 2005.
Järvi, Ulla: Syntymätön: tietoa ja kokemuksia keskenmenosta, Kirjapaja 2007.

Yliopistojen yhteistietokannasta Lindasta löytyi mm. teologisessa tiedekunnassa tehty tutkielma, joka käsittelee perinataalikuolemaa:
Siljander, Anna Maria: Kuin pyhään huoneeseen astuisi: haastattelututkimus sairaalasielunhoitajien käsityksistä ja kokemuksista perinataalikuolemasta, Helsingin yliopisto 2005.

Myös seuraava englanninkielinen viite löytyi Lindasta:
Kohner, Nancy: When a baby dies: the experience of late miscarriage, stillbirth and neonatal death, London: Routledge, 2002.

Artikkeliviitetietokannassa Aleksissa on myös kohtukuolemaan ja vanhempien kokemuksiin liittyviä artikkeleita:

Manneri, Tuija: Aina kanssamme, Kaks'plus 2009:10, s. 48-51.
Rikama, Anne: Surusta kasvoi kaunis muisto, Vauva 2009:9, s. 50-52.
Juusola, Mervi: Lapsen menettäminen on suruista suurin, Kaks'plus 2007:1, s.42-46.
Romppainen, Katariina: Enkelivauva on aina osa perhettä, Vauva 2007:11, s. 48-51.
Tarsalainen, Anne: Oikeus omaan enkeliin, Kaks'plus 2003:3, s.96-98.
Höglund, Sanna: Vauva ei tullutkaan kotiin, Vauva 2003:9, s. 26-27.
Tulppala, Maija: Keskenmeno koko perheen suru, Hyvä terveys 2002:10, s. 50-53.
Väisänen, Leena: Kuolleena syntynyt lapsi, Duodecim 2000:14, s. 1507-1512.