Aini Ilona nimien historiaa ja muuta tietoa? Kiitos

Aini on Ainan ja Ainon pohjalta syntynyt naisennimi, joka otettiin almanakkaan vuonna 1950. Nimeä on tavattu jo 1800-luvun puolella, ja yleisimmillään se oli 1900-luvun alkupuolella. 2000-luvun alun nimitilastojen perusteella voisi päätellä, että Ainin suosio nimenä kasvaa lähivuosina. Virossa Ainin on katsottu olevan muunnos Annasta. Latviassa sana aina merkitsee kuvaa ja kuvaelmaa ja äänneasultaan samantapainen ainava maisemaa, liettuassa taas ainis jälkeläistä. Aina-nimen teki tunnetuksi 1840-luvulla Topeliuksen runo Ljungblommor. Aino-nimi on vanhassa suomenkielessä ainoa-sanan lyhyempi muoto ja naisen/neidon nimeksi se muodostui Lönnrothin toimesta Kalevalassa.
Ilona on alun perin unkarilainen naisennimi, joka pohjautuu kreikkalaisperäiseen nimeen Helena (loistava). Suomen ensimmäinen Ilona lienee Ilona Jalava (s.1878), jonka kirjailija-isä Antti Jalava (Almberg) oli harras Unkarin ystävä. Ilona-nimi on käytössä ainakin Ruotsissa, Virossa ja Saksassa. Suomessa nimi on yhdistetty iloon ja nimen suosioon ovatkin varmasti vaikuttaneet siitä syntyneet positiiviset mielikuvat ilosta ja onnellisuudesta sekä toiveet lapsen iloisesta luonteesta.
Lähteet:
-Vilkuna, Kustaa: Etunimet; toimittanut Pirjo Mikkonen. 2005.
-Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. 1999.
-Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. 2007.