Haluaisin tietää, mitä nimet Niskanen ja Mönttinen kertovat?

Niskasten sukua on todellakin pesiytynyt Savoon, erityisesti Ylä-Savoon. Tiettävästi yläsavolaisilta syntyjuuriltaan nimi on levinnyt edelleen Pohjois-Savoon, pohjoiselle Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Sukunimeksi Niskanen on kenties muunnettu paikannimestä Niska. Itse asiassa sukunimi Niska on useimmiten saanut alkunsa niin, että sijaintinsa mukaan kutsuttu asumus on vähitellen antanut nimensä myös asukkaille. Paikkana niska voi merkitä kosken tai virtapaikan yläjuoksua. Suomen kielen murteissa niskaksi on nimitetty myös esimerkiksi suon keskellä sijaitsevaa kangasta, korkeahkoa selännettä. Yläsavolaisen Niskasten suvun tutkijat ovat arvelleet nimen tulleen Jämsän Juokslahden Niska(la)n talosta. Pielavedeltä on puolestaan vuonna 1557 kirjattu Lauri niska (nimi on kirjoitettu pienellä lähdeteoksessani ”Sukunimet”).

Niskaseksi on kuitenkin saattanut tulla kutsutuksi myös itsepäinen, uppiniskainen tai paksuniskainen ihminen. Suku on siis yhtä hyvin voinut saada nimensä henkilökohtaisesta liikanimestä. Etelä-Karjalasta on vanhoja mainintoja, jotka sopisivat tähän alkuperään: esimerkiksi Påuall Niskainen Käkisalmessa 1616. Pohjois-Karjalan Niskasten tausta on sen sijaan hämärän peitossa. Suomalaisen sukunimikartaston karttojen mukaan Niskasia on jonkin verran vaeltanut Pohjois- ja Etelä-Karjalasta länteen kohti rannikkoa, noin Porin korkeudelle.

Mönttisiä on puolestaan tullut siirtolaisina rajan takaisesta Karjalasta: erityisesti Korpiselästä, mutta myös Sortavalan maalaiskunnasta sekä Käkisalmesta. Sukunimen kantajia on asettunut lähinnä Kainuuseen ja Keski-Suomeen. Viime sotien jälkeen Impilahdelta saapui myös Möntti-nimisiä siirtolaisperheitä.

Valitettavasti sukujen lähtöpaikoilta ei ole olemassa mitään vanhoja – 1500- tai 1600-luvuilta peräisin olevia – tietoja nimien alkuperästä tai aikaisemmista muodoista. Ehkäpä Mönttinen on samaa juurta kuin esimerkiksi Savossa tunnettu Mynttinen tai nimen lyhyempi muoto Myntti? Myntti tarkoittaa kolikkoa, se on lainattu ruotsinkielen sanasta ’mynt’. Sama sana on omaksuttu myös karjalaan. Sukunimi voisikin viitata ammattinimitykseen mynttäri, rahanlyöjä (ruots. myntare).

Mynttinen tosin voisi olla peräisin mund-loppuisesta germaanisesta miehennimestä, kuten Edmund, Gudmund tai Sigismund. Näistä ovat suomalaiset tavanneet käyttää sellaisia muotoja kuin Muntti ja Munti. Mönttiseen taas olisi voitu päätyä myös perheenpään nimen välityksellä: varhainen isäntä on ehkä ollut Klement, josta on syntynyt muoto Mentu ja edelleen talon nimi Mentula. Mentuloita on kuitenkin tullut nykyisen Suomen rajojen sisälle siirtolaisina Karjalan Kannakselta, ei Laatokan pohjoispuolelta.

Lähteet:
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004.
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet. Otava, 2000.
Pöyhönen, Juhani: Suomalainen sukunimikartasto. [1] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998.
Pöyhönen, Juhani: Suomalainen sukunimikartasto. 2: Karjalassa esiintyneet nimet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.