Luin hiljattain Mika Waltarin Mikael El-Hakimin, joka käsitteli Osmannien valtakuntaa 1500-luvulla ja Sulttaani Solimania. Olen siitä lähtien etsinyt lisää…

Soliman (Süleyman) II Suuri (1494 - 1566), eräiden tulkintojen mukaan Soliman I Suuri hallitsi osmanien valtakuntaa 1520-1566. Tunnetaan myös turkkilaisten keskuudessa lisänimellä Soliman Lainsäätäjä. Hänen isänsä oli sulttaani Selim I.

Soliman II Suuren aikana osmanien valtakunta kohosi suurimpaan kukoistukseensa, jolloin mm. siviilioikeuden alalla tehtiin merkittäviä uudistuksia ja valtakunnan hallintokoneistoa kehitettiin voimakkaasti.

Hänen hallintokaudellaan osmanivaltakunnan valvonnassa olivat silloisen maailman tuottoisimmat kauttakulkukaupan reitit. Keski-Idästä Kaksoisvirranmaasta otettiin haltuun alueita aina Persianlahden rantaan saakka. Euroopassa turkkilaiset valloittivat Belgradin unkarilaisilta 1521 ja etenivät 1529 Wienin edustalle, mutta he joutuivat perääntymään.

Lisätietoja Soliman II Suuresta ja hänen hallintokaudestaan löytyy mm:
Inalcik, Halil: The Ottoman empire : the classical age 1300-1600, London : Phoenix, 1994.
Goodwin, Jason: Lords of the horizons : a history of Ottoman Empire, New York : H. Holt, 2000.
The new encyclopaedia Britannica. Volume 28 : Spain-Union, 1994.

Mikael Hakim -teoksesta löytyy mm. teoksesta Sisättö, Vesa: Toisten kirjoissa; Helsinki, BTJ Finland, 2007.

Geomailerit ovat kiinnostaneet toistakin kirjailijaa. Dorothy Dennettin teoksessa Pawn in Frankincense (Lymond Chronicles, Book 4) esiintyy Mikel –niminen geomaileri (tai geomaleri, kuten Dennett häntä nimittää). Teosta ei ole käännetty suomeksi. Dennettia ja hänen tuotantoaan käsitteleviltä englanninkielisiltä sivuilta löytyy myös kysymys geomailereiden todellisuuspohjasta, ks. http://www.dorothydunnett.co.uk/dunnettqa3.htm

Linkissä mainittu Nicholas de Nicholay (oik. Nicolas de Nicolay, 1517-1583) toimi Ranskan kuninkaallisena maantieteilijänä ja julkaisi Turkin-matkastaan teoksen Les navigations peregrinations et voyages, faicts en la Turquie (En Anvers : Par Guillaume Silvius, 1576. [24], 305, [25] p.)
Alkuperäinen ranskankielinen teos löytyy Gallican sivuilta. Geomailereita käsitellään luvussa XV, s. 178-180 : http://visualiseur.bnf.fr/Visualiseur?Destination=Gallica&O=NUMM-85311
Nicolayn teoksessa oleva kuva geomailerista : http://gallica.bnf.fr/ark:/12148/btv1b20000337/f34.notice
Teos on käännetty mm. englanniksi.

Nicolay luonnehtii geomailereita ”yhdeksi Turkin neljästä uskonnosta“. Geomailerien ulkonäkö muistuttaa Waltarin kuvausta Mustafa ben-Nakirista: yllä lyhyt hihaton tunika, harteilla leijonan- tai leopardintalja ja jalassa nauhasandaalit. Vyö ja sääret on koristeltu hopeatiu’uilla, korvat hopeakoruilla. He kasvattavat hiuksensa pitkiksi ja öljyävät niitä. Mukanaan he kantavat persiankielistä rakkausrunojen kirjaa.
Nicolayn mukaan geomailerit ovat hyvien perheiden vapaamielisiä nuorukaisia, jotka pyhiinvaeltajina kiertelevät laajaa osmanivaltakuntaa. Monet heistä ovat käsityöläisiä tai oppineita, jotka kirjaavat ylös matkakokemuksiaan. Yhdessä ollessaan he laulavat ja soittavat symbaaleitaan niin kauniisti, että suuri joukko ihmisiä kokoontuu kuuntelemaan heitä. Musiikin ja uskontonsa avulla he myös viettelevät kauniita naisia ja miehiä omakseen. Nicolayn mukaan geomailereiden nautintoja ja rakkautta korostava asenne on johtanut siihen, että jotkut turkkilaiset kutsuvat heitä rakkauden veljeskunnaksi (”les hommes de la Religion d’Amour”).

Gianluca Masin italiankielinen artikkeli "Cairo (24 agosto 1556), la carovana diretta alla Mecca e il Mahmal[...]" käsittelee ms.Antoniota, ligurialaisen taidemaalari Brocardon kirjoittamaa matkakertomusta. Masi arvelee, että Brocardon Kairossa näkemät viisikymmentä alastomina tanssivaa pyhää miestä ovat Nicolayn kuvaamia geomailereita. Ks. viides luku http://www.geocities.com/marin_serban/masi3.html

Länsimaalaiset ovat siis kuvanneet geomailereita osmanivaltakuntaa käsittelevissä matkakuvauksissaan. Todennäköisesti Waltari on käyttänyt tätä materiaalia lähtökohtanaan Mustafa ben-Nakirin hahmossa.