Koska kirjastoihin on tullut yhtä uusia kirjoja kuin kirjakauppoihin? Ennen kirjastoihin tuli vasta puolen vuoden jälkeen uutuudet, eli olivat olleet kirjakaupoissa puoli vuotta, ennen kuin niitä sai lainattua.
Vastaus
En löytänyt kirjallisuudesta tietoa, että kirjastoilla olisi ollut mainitsemasi kaltainen karenssiaika, ennen kuin saivat hankkia kirjoja. Kirjojen hankintatavat ovat kuitenkin olleet aikaisemmin erilaiset kuin nykyään.
Mikko Laakson kirjoittamassa Helsingin kaupunginkirjaston historiassa Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi - Helsingin kaupunginkirjasto 1940-2005 (2010) kuvataan kirjastojen uusien kirjojen hankintaa 1950-luvulla: Kirjakaupoista saatiin uutuuskirjojen näytekappaleet määräajaksi kirjastoon esille. Kirjastonjohtaja oli kuitenkin jo ennen tätä tehnyt omaa karsintaansa. Suomenkielisten kirjojen kirjanäyttely vaihtui kahden viikon välein, ruotsinkielisten kerran kuussa. Henkilökunta kävi tutustumassa teoksiin ja merkitsi kirjojen mukana olleisiin hankintakortteihin mitkä kirjat kukin halusi sivukirjastoonsa tai osastolleen. 1960-luvulta lähtien valinnat teki erillinen kirjavalintatoimikunta. 1980-luvulla todettiin, että kirjastoaineiston keskimääräinen hankinta-aika oli turhan pitkä, minkä vuoksi aineiston valintajärjestelmä uudistettiin vuonna 1990. Hankintaprosessi nopeutui erityisesti, kun siirryttiin laatimaan tilaukset kustantajien ennakkotietojen perusteella, ja kirjojen näytekappaleista luovuttiin.
Kirjastojen uusien kirjojen hankinta oli aiheuttanut keskustelua jo aikaisempinakin vuosikymmeninä. Eija Eskolan väitöskirjassa Suositellut, valitut ja luetut - Kirjallisuus kirjastoissa 1918-1939 (2004) kerrotaan, että vuonna 1936 kirjastojen kirjaostoista saamien alennusten ehtoja kiristettiin niin, että alennuksen ulkopuolelle jätettiin ostovuoden uutuuskirjat. Syynä kiristyksiin oli se, että kustantajat ja kirjailijat epäilivät kirjastojen kirjaostojen vähentävän kirjojen myyntiä. Vuonna 1961 säädettiin laki kirjastokorvausapurahoista, eli kirjailijoille ryhdyttiin maksamaan apurahaa korvaukseksi siitä, että kirjoja lainattiin maksutta kirjastoista.
Nykyään kirjojen tekijöille maksetaan lainauskorvausta. Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta. Se on korvaus teosten ilmaisesta käyttämisestä ja siitä tekijälle aiheutuvasta tulonmenetyksestä.
Kommentoi vastausta