Mistä rikoksista suomessa on tuomittu kuolemanrangaistukseen?

Kuolemantuomio oli Suomessa yleinen tuomio Ruotsin vallan ajan loppuun asti.  Kuolemantuomion perusteena saattoi olla henkirikos, varkaus, noituus, epäjumalan palvonta, jumalanpilkka tai seksuaalirikos.  Kuolemantuomioita on annettu aviorikoksen, miesten välisen seksin tai salavuoteuden perusteella. Maailma oli toisenlainen, vankiloita ei ollut. Vankilarangaistus tuli lakiin vasta 1700-luvulla. Siksi rangaistusvaihtoehdot olivat käytännössä sakot, kuolemantuomio tai häpeärangaistus. Autonomian aikana kuolemanrangaistuksista käytännössä luovuttiin vaikka se vielä laissa olikin.  Viimeisin rauhanaikainen teloitus Suomessa tapahtui vuonna 1825. Tämän jälkeen kuolemantuomiot korvattiin käytännössä korkotuksilla Siperiaan. 

Viimeinen siviilituomioistuinen määräämä kuolemantuomio pantiin Suomessa toimeen vuonna 1943. Silloin kyse oli "kirvesmurhaajaksi kutsutusta"  Toivo Harald Koljosesta. Hän surmasi viisihenkisen perheen ja perheen naapurin. Viimeisen kerran ihminen tuomittiin Suomessa kuolemaan rauhan aikana vuonna 1946. Vilho Huovinen oli tehnyt kolme ryöstömurhaa vuosina 1943 ja 1945, ja sai näiden johdosta kuolemantuomion. Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi tuomion armahdusoikeudellaan elinkautiseksi. Rauhanajan rikoksia koskeva kuolemantuomio poistettiin Suomen laista vuonna 1949.  

Kansalaissodan aika ja sitä seuraavat vuodet olivat oma lukunsa suomalaista kuolemantuomioiden historiaa. Sodan aikana valkoinen hallitus otti käyttöön vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja velvoitti siten hallitsemallaan alueella asuvia miehiä rintamalle.  Aseista kieltäytyneitä tuomittiin, osa jopa teloitettiin. Sodan jälkeen Valtionrikosoikeudet antoivat myös kuolemantuomioita, joistaa toteutettiin 125. Syytenimikkeenä oli yleensä valtionpetos tai avunanto siihen. Ennen Valtionrikostuomioiden perustamista tuomioita jaettiin kenttäoikeudenkäynneissä. 

Talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa tuomittiin kuolemaan 678 ihmistä, joista teloitettiin 540 henkeä. Teloitetuista 85 oli suomalaisia ja valtaosa neuvostoliittolaisia. Tuomioiden perusteet liittyivät sotaan, yhteistoimintaan vihollisen kanssa yms. Kuuluisin kuolemaantuomittu on vuonna 1941 teloitettu Arndt Pekurinen, joka teloitettiin aseistakieltäytyjänä. Viimeisen kerran Suomessa on kuolemantuomio pantu täytäntöön syyskuussa 1944. Silloin Olavi Laiho teloitettiin tuomittuna sotilaskarkuruudesta, vakoilusta, maanpetoksesta ja valtiopetoksesta. Sota-aikana, etenkin vuoden 1944 suurhyökkäyksen aikana sotilaita myös teloitettiin rintamakarkuruudesta syytettynä. Tuomiosta päätti silloin pikaoikeus. Lapin sodan aikana ketään ei enää Suomessa tuomittu kuolemaan. 

Lopullisesti kuolemantuomio poistettiin Suomen laista vuonna 1972.  Tämä muutos koski sota-ajan rikoksia. 

Lähteet ja luettavaa:
 

Henkirikos, varkaus, huoruus - näistä tuli kuolemantuomio 1600-luvun Suomessa. Yle
Rauha oli jo näköpiirissä silti Suomi teloitti - Suomenmaa
Miksi Martta Koskinen tuomittiin - Helsingin Sanomat
Kymmeniä suomalaisia aseistakieltäytyneitä teloitettiin vuonna 1918 - Maailma.net
Valtionrikostuomioistuimet ja tuomiot - Suomi80 Tampereen yliopisto

Kirjoja:
 

Keskisarja, Teemu : Kyynelten kallio - kirjoituksia seksistä ja väkivallasta. Siltala, 2015
Keskisarja, Teemu : Kirves - Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus. Siltala, 2015
Korjus, Olli : Kuusi kuolemaantuomittua. Atena, 2014
Paasilinna, Erno : Rohkeus - Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Otava, 1998
Sadinmaa, Kai : Tinkimätön kuolemaan saakka. Bazar, 2022
Tikka, Marko : Kenttäoikeudet - välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918. SKS, 2004