Luin 1990-luvulla ruotsiksi nuorille suunnattua science fiction -kirjasarjaa, jossa keskeisenä kertomuksena oli nuoren naisen ja miehen (muistaakseni!) pako pilaantuneesta ja totalitaristisesta maapallosta ulkoavaruuteen ydinkäyttöisellä avaruusaluksella.
Kirjat kuuluivat Cygnaeus lågstadieskolanin kirjaston kokoelmiin.
En ole enää varma, montako kirjaa sarjaan kaikkineensa kuului, mutta niitä oli vähintään kolme. Niissä seurattiin sekä alkuperäisiä hahmoja, että myös tapahtumia maan päällä, vuosituhansien aikaskaalalla. Kirjan tai kirjojen sisäsivulla oli viivapiirros kulmikkaasta avaruusaluksesta, jossa oli isot viilennyssiivekkeet ja kyljessään radioaktiivisuussymbolit.
Lähdettyään aurinkokunnasta avaruuspakolaiset saapuivat uudelle planeetalle, joka myöskin oli ihmisten asuttama, mutta teknologialtaan noin 1930-luvun tasolla. Siellä tehtiin juuri ensimmäinen mannertenvälinen lento lentokoneella.
Siitä ne jatkoivat matkaansa ja perustavat – erikoista kyllä, jos muistini ei petä – kahdestaan siirtokunnan isojen lentoliskojen asuttamalle viidakkoplaneetalla.
Sarjan lopussa avaruuspakolaisten kaukaiset jälkeläiset palasivat lopulta maapallolle. Siinä kirjassa oli ainut hahmo jonka muistan nimeltä, ylivertaisen älyn omaava kehitysvammainen Wombat, joka oli keksinyt antigravitaatiolaitteen.
Yrityksistä huolimatta, en myöhemmin ole enää saanut selville, mistä kirjasarjasta voisi olla kyse. Kirjojen nimiä saati kirjailijan nimeä en enää muista.
On mahdollista, että kirjat olivat alun perin ruotsiksi, mikä kyllä tekisi niistä suhteellisen harvinaisuuden, koska 1990-luvulle mennessä oli julkaistu vain vähän ruotsinkielistä scifiä. Kyse voi siis yhtä hyvin olla käännöskirjallisuudesta.
Vastaus
Kyseessä on ruotsalaisen George Johanssonin sarja Universums öde (suomeksi Avaruuden arvoitukset). Sarjaan kuuluvat kirjat Uppbrott från jorden (Hyvästi maapallo, 1979), Planetjakten (Uusi kotiplaneetta, 1980), På okänd planet (Tuntematon planeetta, 1982), Datorernas död (1983) ja Barn av Andromeda (1986).
Kommentoi vastausta