Olen joskus 2000-luvun alussa lukenut kirjaa, joka sisälsi lemmikkieläinten usein minä-muodossa kuvattuja "muistelmia". Luulen että kyseessä oli joku eläinten hautausmaa-juttu, koska jokainen tarina päättyi kyseisen eläimen kuolemaan. Osa tarinoista oli vain aukeaman mittaisia ja osa novellimaisempia ja muistan että tuolloin alakouluiässä kirja tuntui aika ahdistavaltakin. Kansi oli tummansininen ja siinä oli muistaakseni kuva beaglen tapaisesta koirasta jolla oli siivet ja ehkä sädekehäkin
Vastaus
Kyseessä on Mikael Ilveksen kirja Karvaisia kohtaloita (Otava, 1995). Ks. esim. Kirjasampo: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_50064
Samantapainen idea on myös Heikki Salon kirjassa Kynsilehto (Like, 2001): https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_49614
Kommentoi vastausta