Mitkä syyt johtivat siihen, ettei henkilö kelvannut talvisodassa rintamalle? Etsin sekä terveydellisiä syitä että muita syitä.

Lainsäädännöllinen perusta juuri talvisodan alla löytyy seuraavasta kirjasesta:

• Asevelvollisuuslaki täytäntöönpanomääräyksineen. Helsinki: Valtioneuvosto, 1939.

Tarkemmin talvisodan aikaisia terveydellisiä perusteluja palvelukseen kelpaamattomuudelle on avattu vuoden 1935 Lääkärintarkastusohjesäännössä, joka löytyy ainakin Eduskunnan kirjastosta asetuskokoelman liitteenä.

Asevelvollisuuslaki ei 1920-40 -luvuilla antanut mahdollisuutta asevelvollisten poliittiseen karsintaan. Aihe on kuitenkin herättänyt tutkijoiden keskuudessa keskustelua vielä 2000-luvullakin. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas on mm. teoksessaan Yhden miehen jatkosota (Otava 2009) esittänyt, että erilaisia poliittisista syistä karsittuja olisi ollut jopa 100 000. Tutkijaryhmän artikkelikokoelmassa Teloitettu totuus - kesä 1944 (Ajatus 2008) puolestaan pyritään osoittamaan, että karsintojen taustalla olivat yksinomaan säästö- ja terveyssyyt. Tutkijoiden argumentteihin voi tutustua seuraavissa teoksissa:

• Kulomaa, Jukka ja Jarmo Nieminen (toim.). Teloitettu totuus: kesä 1944. Helsingissä: Ajatus, 2008.
• Ylikangas, Heikki. Yhden miehen jatkosota. Helsingissä: Otava, 2009.

Yksittäisen henkilön kohdalla tieto hylkäyksen tai lykkäyksen syistä voi löytyä esimerkiksi kantakortista tai kutsuntaluettelosta. 

Myöskään kansalaisluottamuksen menetys ei tehnyt kelpaamattomaksi palvelukseen. Sotilasaikakauslehden numerossa 5/1933 kirjoitetaan, että kelpaamattomuus kesti vain "rangaistusseuraamuksen umpeenkulumiseen saakka", jonka jälkeen asevelvollinen oli samassa asemassa kuin muutkin asevelvolliset. 

Maanalaisesta toiminnasta sotavuosina löytyy tietoa mm. verkossakin saatavilla olevasta teoksesta Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela. Talvisodan aikana maanalainen toiminta oli vähäistä. 

• Aatsinki, Ulla, Mika Lampi, ja Jarmo Peltola. Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela : luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944. Tampere: Tampere University Press, 2007.