Olen kuullut televisiosta, kuinka Mika Waltari kirjoitti etruskeista ja kuinka he mielikuvituksen voimasta aineellistuivat niin pitkälle, että Waltarin koira…

Tietomme etruskeista perustuvat arkeologisiin löytöihin, rajalliseen määrään piirtokirjoituksia sekä muiden kansojen mainintoihin heistä kirjoituksissaan, kreikkalaisten ja roomalaisten. Meille ei ole säilynyt antiikin ajalta teosta etruskeista tai heidän historiastaan, ei etruskien kädestä eikä muidenkaan, vain tieto siitä, että keisari Claudius on sellaisen kirjoittanut ja että sitä pidettiin varsin luotettavana teoksena aikanaan. Näkemyksemme etruskeista perustuu siis siihen materiaaliin, jota on jäänyt jäljelle ja tähän mennessä löydetty.

Suurin osa hyvin säilyneistä etruskilöydöistä on peräisin hautausmailta, esimerkiksi Caeressa, nyk. Cerveterissä on suuri alue hyvin säilyneitä hautoja, joista on kaivettu itse hautakammioiden lisäksi esineistöä. Löytyneitä hauta-alueita on muitakin. Kammioita on arveltu asumusten näköisiksi, seinillä on värikkäitä freskoja, joiden kuvista on tulkittu etruskien elämän menoa sekä mytologiaa. Sarkofageissa ja uurnissa on henkilöiden veistoksia sekä muuta kuvitusta.

Mika Waltarin Turms kuolematon on julkaistu vuonna 1955, https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/702. Waltari itse on kertonut idean romaaniin syntyneen Pariisin Louvren etruskilaisella osastolla 1930-luvun lopulla. Hän myös matkaili etruskien aikoinaan asuttamilla alueilla Italiassa, Toscanassa ja Umbriassa ja tutustui hauta-alueisiin sekä niistä löydettyyn materiaaliin.. Näistä kertoo lyhyesti Panu Rajala artikkelissaan Etruskien jäljillä, https://www.panurajala.fi/kirjoituksia/etruskien-jaljilla/.

Nykyään useilla kaivauksilla on saatu esiin myös kaupunkirakenteita, jäänteitä isoista rakennuksista, viemäriverkostoa ja temppeleitä.

Roomalaiset omaksuivat etruskeilta riittejä, esimerkiksi kaupungin perustamisriitit ja enteiden tulkintaa. Enteitä tutkittiin suurissa valtiollisissa asioissa, esimerkiksi sotien aloittamisessa, ja esimerkiksi jo siinä, mille paikalle Rooman kaupunki piti perustaa. Enteillä kysyttiin jumalien näkemystä. Etruskikulttuurissa enteiden tulkinta oli keskeisellä sijalla, sekä linnun lennosta ennustaminen että maksasta ennustaminen olivat etruskien alaa. Piacenzasta löytynyt pronssinen maksaveistos, johon on kirjoitettu maksastaennustajan käsikirja, on jaettu lohkoihin, joita kutakin hallitsi jumala. Muun muassa tästä maksan mallista on saatu tietoa etruskien jumalista. Roomassakin etruskilaisia enteiden tulkitsijoita oli vielä hyvinkin myöhään. Esimerkiksi Spurinna, joka varoitti Iulius Caesaria maaliskuun Iduksesta, päivästä jolloin hänet surmattiin, oli etruskilainen maksantulkitsija. Näin tämä puoli etruskeista on välittynyt meille aika vahvasti.

Toki rituaalit ja enteiden tulkinta olivat etruskikulttuurissa keskeisiä. Etruskeilla oli myös rituaalikirjallisuutta, sen sanotaan olleen kirjauskonto. Mystinen Tages-kääpiö oli kertonut enteiden luvun taidosta sekä kuoleman jälkeisen elämän salat etruskeille, ne oli koottu kirjoihin. Myös kaupunkien perustamisriitit oli kirjoitettu kirjoihin, samoin kohtalon kirjat ja manalat kirjat. Nämä kirjat ovat kadonneet, mutta joitakin lauseita niistä on säilynyt myöhempien kirjoittajien teksteissä. On myös säilynyt rituaaliteksti, Zagrebista, jossa opastetaan uhrimenoja. Etruskin kieltä ei kuitenkaan ole pystytty tulkitsemaan kuin pieneltä osin, joten tämänkin tekstin tulkitaan jää aukkoja. Näistä voi lukea esimerkiksi Jorma Kaimion artikkelista tekosessa Antiikin myytit ja uskonnot.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että etruskeilla hengen elämä ja uskonto olivat tärkeässä osassa. Se, että jäljelle jääneet tiedot painottuvat paljolti tuohon osaan etruskikulttuurista, ovat varmasti vaikuttaneet Mika Waltarin käsityksiin etruskeista. Lisäksi on aika varmaa, että Waltari on käyttänyt mielikuvitustaan runsaasti, koska tiedot etruskien elämästä ovat aika vähäiset, etenkin kun verrataan niiden määrää roomalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin tuntemukseen. Se, aistiko Waltarin koira etruskit vai oliko koira mustasukkainen, on myös asia, joka jää tulkinnanvaraiseksi. Nykyihminen olisi taipuvainen sanomaan, että etruskien aineellistuminen niin, että koira pystyi ne aistimaan, oli mielikuvituksen tuotetta, mutta tottahan on, että emme pysty näitä henkimaailman asioita varmasti tietämään. Juuri aiemmin tällä viikolla luin etruskeista ja seuraava yönä uniini saapui Thefarie Velianas, kaukaa 500-luvulta eKr. Pyrgistä!

Etruskeista löytyy suomenkielistä tutkimusta. Hyvä opas on Etruskit, toim. Nielsen Marjatta, Kaimio Jorma, Jarva Eero. Etruskien uskonnosta kirjoittaa Jorma Kaimio teoksessa Antiikin myytit ja uskonnot, toim. Kaimio Maarit, Castrén Paavo, Kaimio Jorma.

Tuota tarinaa koirasta ja etruskeista en löytänyt. Sen sijaan Waltari romaanissaan Neljä päivänlaskua kertoo Sinuhe egyptiläisen kirjoittamisesta ja siitä, kuinka egyptiläiset hermostuttivat häntä jo niin, että hän tunsi heidän liikkuvan huoneissaan "niin, että koirani alkoi murista. Koirani näet näki ne, vaikka perheeni ei niitä nähnyt, sillä koirat näkevät paljon sellaista mitä ihmiset eivät näe, ja ennen kaikkea koirat haistavat paljon sellaista mitä ihminen ei pysty haistamaan." Waltari kuitenkin kirjoittaa, että koira "hyväksyi mielensä salassa egyptiläiset, vaikka murisikin niille arvonsa tähden ja piti huolen, etteivät ne tunkeutuneet hänen koriinsa."  (Neljä päivänlaskua : romaani romaanista / Mika Waltari WSOY 1984, 4. painos - 5.-6. painos 1984, s.15)