Ovatko ilmaukset kuluttua/päästä tällaisessa yhteydessä länsi- ja itämurteisiin liittyvä ilmaus vai ovatko niiden juuret jossakin muussa asiassa?

Kielitoimiston sanakirjassa sana kuluttua määritellään "ajasta: jnk jälkeen, perästä, päästä. Lähdemme matkalle viikon kuluttua." Linkki sanakirjaan

Suomen etymologinen sanakirja kertoo sanasta päästä. " kuluttua, perästä

pää (Agr; yl.) ’Kopf; Ende’, johd. ja sijam.: päätä pahkaa; yhtä päätä, täyttä päätä; päästä ’kuluttua, perästä’, päin, (käydä) päinsä, päinvastoin, päinmakuu, päittäin; (pilan) päiten; päistikkaa; ‑päinen: kalju-, terävä-, pienipäinen; päätön, päähine, päihtyä (KPohjanm, paik. hämmurt. PSm), päistyä (Peräp Länsip, paik. Pohjanm), päissään; päihittää (johdettu mon. illatiivista); ks. erikseen päitset, pääkkö, päällikkö, päällä, päättää, pääty, päätyä ~ ink pǟ, pǟtöin ’päätön’, päin ’päinen; päin’, päissässe ’humalassa’ | ka peä, peäkkäh, peäksekkäh ’päät vastatusten, päittäin; peräkkäin’, peän(n)äh ’suoraan, yhtä päätä; ilman lisämaksua, päittäin’, päin; peätöin ’päätön; isännätön’, peähine ’päähän liittyvä; suurin; lopullinen, tarkka’ | ly piä, pie ’pää; henki’, päi, piäi ’päin; -sta, -stä, -lta, ‑ltä’ | ve pä ’pää’, päi, pai, pǟ ’‑sta, -stä, -lta, ‑ltä’: lidnaspäi ’kaupungista’; päha ’päähän, lukuun’ | va pǟ ’pää’, (Kukk) päi ’päin, kohti’ | vi pea, murt. pää, piä ’pää’, peatu ’päätön’ | li pǟ ’pää; tähkäpää’

= ? lpN bagŋe ’poron sarven paksuin pää’ | md pe ’loppu(pää)’ | votj puŋ, pum ’loppu; kärki’ | syrj pon, pom ’(alku)pää, kärki; loppu’ | vogE päŋ, I L päŋk, P puŋk ’pää’ | unk fej, fő ’pää’ || ? samJr ṕa- ’alkaa’ | ? Jn pɛʾ | T feai, feae ’loppu(pää), huippu’." Linkki sanakirjaan

Sekä sananta kulua. "= huonontua tai pienentyä jatkuvasta käytöstä; huveta; (ajasta:) mennä, rientää

kulua (Agr; yl.) ’sich abnutzen, verbraucht werden; vergehen’, kulu, kulunki (1797), kuluttaa ~ ink kullūa, kulu ’rahanmeno’, kuluttā | ka kuluo, kulu, kuluttoa | ly kuluda, kulu | ve kuluda, kulu ’kulunut, kulu, raukka, poloinen’ | va kulua, kulu, kuluttā | vi kuluda, kulu, kulutada | li kuʾllə ’kulua’, kuʾl (mon. kulūd) ’kulunki, kustannus’, kuʾltə ’kuluttaa’

= lpN gollât (Lu In Ko) ’kulua (aika, rahat, ruokatavarat, vaatteet)’ (lapissa todennäk. on alkup. *e-vartalo säilynyt), N gollo (Lu In Ko) ’(ajan, rahan) kulu, kulunki’, N golâtit (Lu In Ko) ’kuluttaa’ | vogE kol-, I χ˳ol-, L kol-, P χol- ’loppua, lakata, riutua’, I χ˳olt-, L k˳olt-, P χolt- ’kuluttaa, hävittää’ | ostjI kŏla-, kŏᴧ-, E χŏta-, χŏt- ’loppua, kulua loppuun (esim. leipä, vaate), vähetä (kuu), lyhetä (päivä, yö)’, P χŏᴧa-, χŏl- ’kulua loppuun’ | ? unk hull ’pudota, varista’, hullat ’pudottaa, vuodattaa (verta, kyyneleitä)’." Linkki sanakirjaan

Sanat ovat siis eri alkuperää, mutta niitä käytetään samassa merkityksessä. Varmasti myös paikallisella murteella on osuutta siihen, kumpi sana valitaan.