Jatkokysymykseni napajäätikkökysymykseeni. Kiitos ensinnäkin asiaa selventävästä vastauksesta. Jos kerran pohjoisnapajäätikkö on vain ohut kelluva jääkalvo merenpinnalla, miksi se ei lähde ajelehtimaan? Mikä pitää sitä samalla kohdalla vuodesta toiseen?
Vastaus
Arktisen napajään luonnetta kuvaavat osuvasti William R. Andersonin ja Chris Blair, jr kirjassaan Pohjoisnavan alitse: "Yleisesti ottaen totesimme arktisen napajään äärettömäksi, alati liikkeellä olevaksi jäämassaksi, jonka luonne muuttuu lakkaamatta. Toisin paikoin sen muodostavat vain hyvin pienet jääpalaset ja jäähileet -- . Jäämassan valtaosan muodostavat kuitenkin epäsäännölliset jäälautat, joiden koko vaihtelee muutamasta jalasta kymmeneen, viiteentoista jalkaan, mutta harvoin siitä yli."
Kesäisin Pohjoisnapaa ympäröivä merijää sulaa ja kutistuu. Keskimääräisesti jään sulaminen päättyy syyskuun lopussa. Talvisin Pohjoisella jäämerellä jäälautat yhtyvät yhtenäiseksi jääpeitteeksi. Niin kuin Anderson ja Blair antavat ymmärtää, se ei pysy aloillaan, vaan muuttuu ja liikkuu koko ajan. Liike on kuitenkin hyvin hidasta: ympäröivien maamassojen välistä Jäämerelle ei tule mitään voimakkaita virtauksia.
Napajäätikköä ei tule ajatella samalla kohdalla vuodesta toiseen pysyvänä yhtenäisenä jäämassana. Osa jäästä on monivuotista, mutta joukossa on myös yksi- tai kaksivuotista jäätä. Napajää on jäätynyttä merivettä, ja käytännössä pohjoisnapajäätikön "sijainnin" määrittää se alue, jolla jäätä muodostuu. Jäätynyt merenpinta heijastaa auringon lämpöä takaisin avaruuteen. Kun jäätyneen merenpinnan päälle sataa lunta, heijastavuusvaikutus kasvaa entisestään: ääritapauksessa täysin puhdas valkoinen lumi voi heijastaa 98% auringon säteilystä takaisin avaruuteen.
Lähteet:
William R. Anderson & Chris Blair, jr., Pohjoisnavan alistse : atomisukellusvene Nautiluksen matka napajäätikön alitse
Timo Kalevi Forss, Martti Lintunen & Tommi Tukiainen, Napakirja : Arktis ja Antarktis
Maailmantieto. 1, Afganistan–Belgia
Kommentoi vastausta