Eino Hyyrynen lausui usein 50-60 -lukujen vaihteessa junan kulkua imitoivan runon. Muistan pätkiä siitä: "Nyt mat-kan-tekkoon, mat-kan-,tekkoon..." Ja ylämäessä "Hölkän (tai Höltän) Heikin housut puttoo, Hölkän Heikin housut puttoo" hitaasti lausuttuna ja alamäessä sitten "ei puttookaan, ei puttookaan, ei puttookaan...".
Mikä on runon nimi?
Vastaus
Etsityn kaltainen junan kulun kuvaus sisältyy ainakin Viljo Kojon novelliin Hopeahäät, joka sisältyy vuonna 1925 julkaistuun kokoelmaan Yllätys. Siinä kiertävä suutari Höllin Heikki kertoo isännille, millaisia tarinoita juna milloinkin pitää:
"Muistakaapas vain kuunnella, kun se asemalta lähtee, niin eikös sano: Noh! Nyt matkan tekkoon... no, nyt matkan tekkoon... nyt matkan tekkoon... nyt matkan tekkoon... nyt matkan tekkoon, matkan tekkoon, matkan tekkoon... Mutta sillan kohdalla sanoo: Varovasti, varovasti, varovasti. Ja kun tullaan ylämäkeen: Höllin Heikin housut puttoo... Höllin Heikin housut puttoo... housut... puttoo... housut... puttoo... puttoo... put-too... Mutta kun on päästy mäelle niin: Ei put-took-kaan, ei put-took-kaan, ei puttookkaan ei puttookkaan. No siinä kun se oikein alamäkeä ravaa, niin asemalle tullessa jo sanoo: Hengähättok, hengähättok... hengähät-tok... hen-gä-hät-tok, hengähä... huokase... huokase... Vaan kauankos se siinä joutaa hengähtämään, konehtyörin pilli kun rinkasee, niin ei muuta kun taas: No nyt matkan tekkoon... no nyt matkan tekkoon, nyt matkan tekkoon, matkan tekkoon, matkan tekkoon..." (Viljo Kojo, Yllätys, s. 30–31)
Kommentoi vastausta