Suvussamme on muutamia vanhoja suomenkielisiä kirjoja. Vanhin on 1800-luvun loppupuolelta ja siinä on todella vanhanaikaiset kirjaimet(tavallaan kapean kaunokirjoitusmaiset kirjaimet, monet kirjaimet näyttävät miltei samanlaisilta keskenään esim monet niistä ovat miltei f:n näköisiä, ja käytössä paljon w:tä). Sitä on tottumattoman aika hankalaa ja hidasta lukea, kuin yrittäisi ratkoa arvoitusta. Toiseksi vanhin kirja on noin vuodelta 1920, ja se on nykyaikaisilla kirjaimilla painettu ja nykylukijan silmissä melko täydellisesti oikeinkirjoitetuilla sanoilla tehty, eli hyvin helppolukuista tekstiä. Minä vuonna Suomessa siirryttiin tuosta vanhanaikaisesta kirjoitustyylistä nykyiseen malliin? Miten kauan tuo vanha tyyli oli olemassa, oliko se jo silloin kun Suomen kirjakieli kehiteltiin vai edelsikö sitä vielä erilainen vaihe? Kirjoitettiinko 1800-luvulla käsin samanlaisilla kapeilla koukeroilla kuin kirjoihin painettavat aakkoset, vai oliko kirjeissä ym jutuissa käytössä jo helpommat kirjaimet? Ovatkohan vanhat kirjat yleensä arvokkaita, vai riippuuko se täysin kirjailijasta? Voiko kirjastosta jotenkin löytää lainattavaksi yli 100v vanhoja teoksia, jotka olisi painettu noilla vanhoilla kirjaimilla? Vai ovatko kaikki niin vanhat kirjat jo jossain museoissa/arkistoissa turvassa?
Vastaus
Suomessa siirryttiin goottilaisista kirjaimista latinalaisiin noin 1920-luvulla. Tarkkaa vuotta ei ole, koska kirjaintyylien käyttö oli liukuvaa. Goottilaiset kirjaimet olivat käytössä joAgricolan aikaan eli ensimmäinen suomenkielinen raamattu on painettu niilla.
"Kun ensimmäiset suomenkieliset kirjat painettiin 1500-luvulla, oli tapana, että latinankielistä tekstiä, jota osasivat lukea vain papit ja muut oppineet, painettiin niillä latinalaisilla kirjaimilla, joita mekin nykyään käytämme. Sen sijaan kansankielistä tekstiä, jota ihan tavallisten ihmisten piti ymmärtää, painettiin koukeroisen näköisillä goottilaisilla kirjaimilla. Saksan- ja ruotsinkielisiä kirjoja oli jo aikaisemmin painettu goottilaisilla kirjaimilla, ja niitä alettiin käyttää myös suomenkielisissä kirjoissa." Linkki Kotus.fi
Metropolian sivustolla on kooste goottilaisten kirjaintyyppien kehityksestä. Goottilaisiin kirjaimiin luetaan Tekstuura, Rotunda, Bastarda eli schwabacher ja Fraktuura.
"Keski-Euroopassa muualla kuin saksankielisillä alueilla siirryttiin viimeistään 1500-luvulla renessanssiantiikvan käyttöön. Germaanit kehittivät kuitenkin bastardasta 1600-luvun aikana jyhkeän fraktuuran. Suomessa fraktuuraa käytettiin 1920-luvulle asti suomen kielen latomiseen (ruotsi ladottiin antiikvalla). Saksassa kansallissosialistit jatkoivat fraktuuran käyttöä maailmansa loppuun saakka, mikä asettaa oman painolastinsa fraktuuran nykykäytölle." Linkki Metropolia.fi
Kansalliskirjaston verkkonäyttelyistä löytyy kiinnostava artikkeli kirjoista ja kirjapainotaidon sekä kirjaintyylien kehityksestä. Linkki Kansalliskirjasto
Markus Itkosen teoksessa Kirjaintyypit ja tyyli saa vielä lisätietoa painokirjainten kehityksestä. Linkki Vaarakirjastot
Vanhat käsialat ovat olleet koukeroisempia kuin nykyinen käsinkirjoitettu kauno. Turun yliopisto blogissa kerrotaan Suomen historian käsialoista. Linkki sivulla Tarkempia käsialanäytteitä eri vuosisadoilta löytyy Menevalaiset netistä. Linkki sivulla
Kansallisarkistosta löytyy sen lähteenä ollut Wanhat käsialat ja asiakirjat osa 1. Linkki PDF tiedostoon
Vaara-kirjastojen kokoelmista löytyy monia vanhoista käsialoista kertovia kirjoja esim. Petri Karosen Vanhojen käsialojen lukukirja. Linkki hakutulokseen
Kirjojen arvo riippuu tosiaan kirjasta, painoajasta, painomäärästä, kirjailijasta ja teoksen kunnosta myyntihetkellä. Antikvariaatit voivat auttaa kirjojen arvioinnissa. Vihjeitä myyntihinnoista löytää esim.https://www.antikvaari.fi/
Vanhoista teoksista on tehty myös näköispainoksia, joten vanhojen tekstityyppien lukemista pääsee kokeilemaan myös kirjastossa. Hakusanana näköispainos. Linkki hakutulokseen
Kommentoi vastausta