Olen joskus lukenut paksunsorttisen suomennetun romaanin, jonka päähenkilöinä olivat (kielitieteilijä?) äiti ja hänen erityislahjakas pikkulapsensa (poika?), joka kirjassa opetteli (muistaakseni) kanji-merkkejä. Äiti lupasi, että lapsi saa opetella yhden merkin päivässä. Lapsi halusi oppia mahdollisimman monimutkaisia merkkejä. Kertojanääni oli ainakin osassa kirjaa lapsen.
En muista kirjana nimeä, en kirjoittajaa, enkä julkaisuajankohtaa, mutta kovin haluaisin lukea sen uudelleen.
Vastaus
Kyseessä lienee amerikkalaisen Helen DeWittin esikoisromaani Viimeinen samurai. Alkuteos The Last Samurai ilmestyi vuonna 2000, ja Tammi julkaisi teoksesta Anna-Laura Talvio 'Elonen suomennoksen vuonna 2002. Teos kertoo Lontoossa asuvasta yksinhuoltajaäidistä ja hänen Ludo-pojastaan. Kielten opiskelun lisäksi lapsinero Ludo katselee Seitsemän samuraita -elokuvaa ja etsii isäänsä.
Kommentoi vastausta