Pakinoitsija Aapeli (Simo Puupponen) on kirjoittanut kirjan Pikku Pietarin piha, joka sijoittuu 1920-luvulle. Halkokauppias johtaja Palkeinen on hyvin…

1920-luvulla Kiinassa käytiin sisällissotaa.  

1912 tasavallaksi julistautuneen Kiinan ensimmäisen presidentin Juan Ši-kain kuoltua 1916 maa ajautui nopeasti täydelliseen kaaokseen. Eri osissa maata valtaan nousseet maakuntien sotilaskomentajat hallitsivat alueitaan käytännössä itsenäisesti ja kävivät kiivaita taisteluja toisiaan vastaan.

20-luvulle tultaessa sisäisesti hajanainen Kiina oli jakautunut käytännössä kolmeen osaan: Etelä-Kiinaa hallitsi Sun Jat-sen, jonka lähin mies oli sotilaskomentaja Tšiang Kai-šek; maan keskiosia valvoi kenraali Wu Pei-fu, ja pohjoisosat olivat kenraali Tseng Tso-Linin hallinnassa.

Vuoden 1923 aikana Kiinan eri vallanpitäjät ajautuivat laajamittaiseen sisällissotaan. Sun Jat-senin kuoltua kansallismielisen kuomintang-puolueen johtoon noussut Tšiang Kai-šek aloitti pitkään valmistelemansa sotaretken kohti Keski-Kiinaa 1926, ja vallattuaan Nankingin seuraavana vuonna hän ryhtyi järjestelmällisesti eliminoimaan kaupunkiin asettuneita kommunisteja. Nämä pakenivat Jiangxin ja Fujianin maakuntiin ja perustivat sinne vahvan tukialueen.

Pohjoisempana kenraalit Tseng Tso-lin ja Wu Pei-fu kävivät keskinäistä sotaansa, joka päättyi ensiksi mainitun voittoon vuoden 1927 aikana. Noissa taisteluissa sotaherrojen voimat olivat kuitenkin huvenneet siinä määrin, että Tšiang Kai-šekin armeija onnistui valloittamaan Shanghain vuonna 1927 sekä vuotta myöhemmin myös Pekingin. Voittojensa jälkeen Tšiang Kai-šek teki Nankingista uuden pääkaupunkinsa, ja kun länsivallat tunnustuvat hänen hallituksensa, hän julistautui Kiinan presidentiksi vuonna 1928. Tämän jälkeen sisällissota jatkui kuomintangin ja kommunistien välisenä taisteluna.

Pikku Pietarin pihan miljöö on peräisin Haapaniemenkatu 26:sta, jonne Puupposten perhe muutti vuonna 1924, kun tuleva kirjailija oli yhdeksänvuotias. Pikku Pietarin pihan täsmällinen ajoittaminen kirjassa kuvattujen tapahtumien perusteella on hankalaa, mutta jos ajatellaan, että kirja pohjautuu Aapelin omiin lapsuusmuistoihin, ollaan ehkä jossain 20-luvun puolivälin tienoilla.

Kiinan sisällissota alkoi näkyä suomalaisessa lehdistössä vuoden 1924 aikana, mutta laajamuotoisempi raportointi käynnistyy oikeastaan vasta sodan käännyttyä kuomintangin ja kommunistien väliseksi taisteluksi. Halkokauppias Palkeinen puhuu sotaraportissaan "pohjoisista armeijoista", joten hänen kuvaamansa tapahtumat liittynevät pikemminkin Tseng Tso-linin ja Wu Pei-fun väliseen kamppailuun. Tämä "erillissota" olikin 20-luvun hajanaisen ja riitaisan Kiinan tapahtumista se, johon meikäläinen sanoma- ja aikakauslehdistö ensimmäisenä tarttui, niin kuin Erland Sihvosen vuoden 1924 lopulla Suomen kuvalehdessä julkaistu laaja Kiinan poliittista lähihistoriaa käsittelevä kirjoitus osoittaa: "Wu-Pei-fuh ja Tsang-Tsoling, jotka vuosikausia ovat lisänneet sotajoukkojansa ja niitä harjotelleet, alkoivat käydä entistä vihamielisemmiksi toisilleen. Yhteentörmäystä ei voinut presidentti Tsao-Kuen estää. Ja niin alkoi suuri sotainen aika Kiinassa tämän vuoden syyskuussa. Hajanaisia uutisia on tästä ollut Suomenkin sanomalehdissä. Mitä Kiinassa on tapahtunut ja tulee vielä tapahtumaan on kuitenkin epävarmaa."

Sitä en valitettavasti onnistunut selvittämään, olivatko Palkeisen mainitsemat kenraalit Wei-hsing ja Tshang-pu todellisia henkilöitä vai mielikuvituksen tuotetta – joko halkokauppiaan itsensä tai Aapelin.

Lähteet:
Historian ABC : kaikkien aikojen valtiot. 3 
Jukka Parkkinen, Aapeli : aika hyvä kirjailijaksi 
Erland Sihvonen, Tähänastiset Kiinan tasavallan presidentit : seitsemän presidenttiä kolmessatoista vuodessa. – Suomen kuvalehti 50/1924