Vaatiiko rekan ajaminen tai armeijan käyminen suurempaa älyä kuin rakennusten suunnittelu? Jos näin on, millä perusteella?

Tämä kysymys saa kaipaamaan kirjastonhoitajien omaa Sudenpentujen käsikirjaa, josta löytyisi kätevästi kaikki tarvittava tieto – niin kuin esimerkiksi kaikki ammatit ja inhimilliset toiminnot järjestyksessä sen mukaan, kuinka paljon älyä niistä suoriutumiseen tarvitaan. Näin oivallista avainta tiedon äärelle ei kuitenkaan käytettävissämme ole, ja tavanomaisemmatkin lähteet ovat valitettavan neuvottomia näin haastavan kysymyksen kanssa.

Kysymyksessä mainittujen toimien vertailua hankaloittaa se, että niitä tuskin voi pitää yhteismitallisina suhteessa niissä tarvittaviin taitoihin ja valmiuksiin. Kaikki asettavat suoriutujalleen erilaisia vaatimuksia, joista kaikilla ei ole mitään tekemistä älyn kanssa. Ne poikkeavat myös siinä suhteessa, kuinka paljon niitä varten on opeteltava spesifejä taitoja tai opiskeltava. Älykkyydestä voi olla apua tarvittavien asioiden omaksumisessa tai oppimisessa, mutta älyn osuus tai merkitys ei kuitenkaan välttämättä ole niin ratkaiseva kuin saattaisi luulla. Kutakin mainittua tointa on helpottamassa oma perussäännöstönsä, joka on opittavissa ja omaksuttavissa sinnikkään työn kautta niidenkin, joilla kallot ovat kovat kuin Jukolan veljeksillä konsanaan: rekkakuskilla liikennesäännöt, asevelvollisella palvelusohjesääntö ja arkkitehdillä (rakennus)fysiikan lait. Älystä voi olla apua, mutta se ei välttämättä ole ehdoton edellytys. Varsinkin armeijaan lähtijöitä evästetään usein ohjeella, jonka mukaan palvelusajasta selviää parhaiten heittämällä aivot niin sanotusti narikkaan.

Sitä paitsi, niin kuin aina muistetaan sanoa, älykkyyttä on monenlaista: se äly, jolla pärjää rekka-auton ratissa, ei ehkä auta armeijassa tai arkkitehdin piirustuspöydän ääressä, ja samalla tavalla armeijasta selviytymiseen tai rakennusten suunnitteluun tarvittavasta älystä ei ehkä ole aivan vastaavaa hyötyä muissa esitetyissä toimissa.