Tässä lähes 50-vuotiaana yhtäkkiä tajuntaani jysähti, että olin hyvin lähellä jäädä orvoksi lapsena. Molemmat vanhempani olivat kuolemansairaita samanaikaisesti. Toinen menehtyi, kun olin 8-vuotias. Toinen selvisi vastoin tilastollisia todennäköisyyksiä ja elää edelleen hyvinvoivana. Kysymykseni onkin - miten minun silloin olisi käynyt? Mitä tapahtui alaikäisille täysorvoille 1980-luvulla? Lastenkoti? Vieras sijaisperhe? Sukulaiset? Netistä en oikein löydä tietoa Suomen lastensuojelun käytännöistä noina vuosina.
Vastaus
Hei,
Yleensä lapsen jäädessä orvoksi, ottavat sukulaiset, usein isovanhemmat, lapsen huolettavakseen. Jos sukulaisista ei olisi löytynyt, olisi sijaishuolto ollut tarpeen. Sijaishuollon järjestämisen vaihtoehtoina olisi tässä kohtaa ollut perhehoito, lastenkoti tai koulukoti. Kuntien taloudellinen tilanne osaltaan ratkaisi, oliko kunnilla mahdollisuutta sijoittaa lapsia lastenkoteihin. Koulukodeista on todettu, että ne miellettiin lastensuojelun laitoshoidon ääripääksi ja usein näihin sijoitettiin jollain tavalla oireilevia lapsia tai nuoria. Luultavasti myös adoptio olisi ollut heti mahdollista ja toisaalta sijaisperheissä olleista sijaislapsista osa on myös adoptoitu myöhemmin.
Vuonna 1983 säädettiin uusi lastensuojelulaki, joka keskittyi lapsen aseman turvaamiseen ja lapsen edun huomioimiseen. Lapsesta tuli itsenäinen omien oikeuksien subjekti, jota käsiteltiin irrallaan perheestä ja jolla on mielipiteitä häntä itseään koskevassa päätöksenteossa. Hallituksen esitys eduskunnalle lastensuojelulaiksi (HE 13/1983 vp) pitää sisällään maininnan, että huostaanotetuista lapsista orpoja oli ”nykyisin” eli esityksen annon aikaan vajaa 4 %. Kaikkiaan lastensuojelun piirissä oli 1980-luvulla noin 1,6–1,8 % alaikäisistä eli noin 18 000–20 000 lasta. Laitos- sekä perhesijoitettujen lasten määrä vakiintui noin 0,7 % alaikäisistä. Panu Pulman Suomen lastensuojelun historian mukaan vuoden 1983 lastensuojelulain säätämisen aikaan Suomessa oli lastenkoteja 161, valtion koulukoteja oli 10 ja yksityisiä koulukoteja vain 2. Perhehoitoon oli sijoitettu noin 4 700 lasta ja laitoshoitoon noin 4 000.
Jos sinua kiinnostaa lukea lisää lastensuojelun historiasta, tutustu esimerkiksi Panu Pulman ja Oiva Turpeisen Suomen lastensuojelun historiaan vuodelta 1987 tai Timo Harrikarin perusteelliseen Lastensuojelun historiaan vuodelta 2019. Näiden lisäksi olen lähteenä käyttänyt STM:n selvitystä Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983, joka löytyy vapaasti verkosta.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua pohdintoihisi!
Kommentit
1950-luvun loppupuolella yksi luokkatoveri ja kaksi hänen sisarustaan jäivät täysorvoiksi parin vuoden välein tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi. Sukulaisperhe toiselta paikkakunnalta muutti lapsineen heidän taloonsa. Orvot eivät menettäneet naapureitaan eivätkä koulutovereitaan. "Sijaisvanhemmat" huolehtivat siitäkin, että lapset pääsivät oppikouluun sukunsa ensimmäisinä.
Kommentoi vastausta