Nummisuutarin Esko isineen ja äitineen kuvitteli, että Esko naisi Karrin tyttären. Miten ihmeessä he olivat niin varmoja tästä asiasta, että jopa lukkari…

Rahahan tässä vaikuttaa, Martta ja Topias hamuavat kummallisen säädöksen mukaista perintörahaa: Esko vai Jaana, se saa, joka ensin nai. Enemmän tässä toimii Martta, Topias on nahjus. Topias (Martalle): "Tuleekos kanttoori?" Martta: "Miksi ei hän tule kuin toimitetaan." Myös kanttoori Sepeteus on vähätahtoinen vaikka omahyväinen tyyliin "ja me papit nauroimme niin, sanoi Kangasalan kirkonvartija". Puhelee Topiakselle vallan muita asioita Kurkelan Juhosta, kunnes Topias kysyy, "kuinka kävi häneltä Eskon naima-atestin kuuluttaminen". Martta on hommannut kaiken valmiiksi. - Martan esikuva lienee ollut palojokelainen "ankara, ahkera Lindströmskä", jonka lapsenlapsi Esteri Kytökoski Tuusulan Nahkelasta muisteli, että "pappien kanskin se riiteli", oli moittinut kirkkoherraa siitä, että tämä oli pitänyt saman saarnan kahdesti samana vuonna, liian pian. A. Kiven lapsuudenkaveri, puuseppä Kustaa Domander Palojoelta sanoi Nummisuutareista, että "kyllä se näistä nurkista on kokoiltu".

Niin Kihlaus kuin Nummisuutarit menisivät tragedioinakin, kun ottaisi se otteen. Nummisuutarien suuressa loppukohtauksessa kaikki hymistetään sovintoon, Jalkapuoli Mikko Vilkastuskin kannetaan paikalle, Jaana lupaa muistaakseni puolet perinnöstä Nummisuutarien perhekunnalle, ja Martta sulaa sanomaan hänelle: "Sun hyvyytes mua enin liikuttaa."

Vastaus on saatu Aleksis Kivi-seuran asiantuntijalta.