Miksi naispuolista homoseksuaalia kutsutaan lesboksi?
Vastaus
Terminologisessa mielessä lesbolaisuus juontaa juurensa 600- ja 500-luvuilla ennen ajanlaskun alkua eläneeseen antiikin suureen naisrunoilijaan Sapfoon ja hänen ympärilleen kerääntyneeseen nuorten naisten piiriin.
Sapfo syntyi Kreikassa Lesboksen saarella ja vietti suurimman osan elämästään saaren tärkeimmässä kaupungissa Mytilenessä. Ei tiedetä, miten Sapfon naisryhmä sai alkunsa, mutta hänen säilyneistä teksteistään voi selvästi päätellä Sapfon toimineen piirissään kasvattajan roolissa: hän opetti neitosilleen runoutta ja elämäntaitoa sekä kaikkea muutakin naiselle tarpeellista, kuten laulua, tanssia, miellyttävää pukeutumis- ja käyttäytymistapaa. Kyseessä ei ollut sen enempää koulu kuin kulttiyhteisökään. Täydellistä kuvaa tästä lesbolaisesta yhteisöstä on mahdotonta luoda, mutta on helppo ajatella, että miehisen aatelin suljettuja taistelu- ja juomayhteisöjä vastasivat naisten puolella henkisen surkastumisen estämiseksi solmitut siteet. Sapfo ja hänen ympärilleen kokoontunut joukko nuoria naisia ei suinkaan ollut ainoa Mytilenessä: Sapfo kertoo runoissaan Andromedasta ja Gorgosta, joita hän piti kilpailijoinaan.
Useimmissa säilyneissä runoissaan Sapfo puhui omasta maailmastaan: hän lauloi rakkaudesta itseään lähellä oleviin. Hänen ympärilleen kokoontuneet tytöt herättivät kaipauksen hänen sydämessään, kiusasivat häntä ja tekivät onnelliseksi. Sapfo kiintyi syvästi piiriinsä kuuluneisiin nuoriin neitosiin ja antoi runoissaan rakkaudelleen niin kaukana äidillisestä tunteesta olevia intohimoisia ilmaisuja, että häntä on syytetty homoseksuaalisuudesta, "lesbolaisesta" rakkaudesta.
Vastaukset kysymykseen, mikä oli runoilijan suhde naisiin, joista hän lauloi, ovat antiikin ajoista lähtien heilahdelleet kahden äärimmäisyyden välillä "tyttöpensionaatin johtajattaresta" "perverssin rakkauden harjoittajaan". Mikään hänen runoissaan ei kuitenkaan viittaa "luonnottomaan" rakkauteen. On hyvä muistaa, että aistillisen kauneuden tunteen ja Platonin Eroksen välillä ei antiikissa ollut sitä eroa, joka nykyään helposti tehdään.
Lähteet:
Kansojen kirjallisuus. 1, Vanha aika (vuoteen 500)
Heikki Solin, Johdanto. – Teoksessa Sapfo, Sapfon runoja
Kommentoi vastausta