Kieku ja Kaiku tai Rieku ja Raiku sarjakuvahahmot, jutuissa oli aina joku loru/runo. Eräs ajankohtaan sopiva meni jotenkin näin:
Kaislat on kuolleet
ja linnut menneet.
Riitteessä rimpuilee rantamaa.
Ilmassa .... syksyn enteet,
ne synkentää mieleni maisemaa.
....
Tuskainen tie allaan taivaltajalla
huolia harmaita huomen taas.
Nuo ovat ne kohdat jotka muistan.
Löytyisikö mistään alkuperäinen?
Vastaus
Runo on sarjakuvakokoelmasta Lehikoinen, Jari & Riionheimo, Tomi & Lajunen, Hannu: Me Rieku ja Raiku. Ilias & Hankikanto, 2005, kuten ystävällinen kollega Soile Hirvasniemi Oulun kaupunginkirjaston sarjakuvakirjasto Sarjastosta kertoi. Kuopion kirjastossa albumia ei ole, mutta sen voi tilata kaukolainaksi kirjaston verkkosivulla olevalla lomakkeella https://q.surveypal.com/kaukolaina2/0 . Runo menee kokonaisuudessaan näin:
Neljä marraskuista ruutua
Kaislat on kuolleet ja linnut menneet,
riitteissään rimpuilee rantamaa.
Ilmassa ilveilee talven enteet,
ne pimentää silmäni kantamaa.
Piakkoin pimeys pimeyden kohtaa,
piloillaan päivä vain pilkahtaa.
Kesäänkö uuteen vai kuolemaan johtaa?
Ei taida tehdä se kumpaakaan.
Laihat on laulut laulelijalla,
murheet on mustat ja mieli maas.
Tuskainen tie allaan taivaltajalla,
huolia harmaita huomenna taas.
Vaan varjot kun väistyy ja vuosi vaihtuu,
pimeys piiloonsa paeta saa.
Selviää pää, sieltä hämärä haihtuu,
kevättä kohti voit kurkistaa.
Kommentoi vastausta