Olen lukenut kirjoja, joissa päähenkilöllä tod erikoinen nimi, ja vasta ihan kirjan lopussa on selvinnyt kumpaa sukupuolta hahmo on. Aina ei silloinkaan. Kun ei ole esim She tai He paljastamassa... Jäin miettimään, voisiko vaikka englanniksi kirjoittaa kokonaisen kirjan ilman että käyttää she tai he- sanoja.
Vastaus
He- ja she-pronomineille haetaan yhä useammin vaihtoehtoja kirjallisuudessa. Esimerkkejä ja pohdintaa aiheesta löytyy linkeistä. Yhtään romaania, jossa näitä sanoja ei käytettäisi lainkaan, ei ole mainittu, mutta kysymys nousee esille. Keskeinen kysymys ei ole niinkään se, voiko näin tehdä, vaan se, miten tämä vaikuttaisi lopputuloksen vastaanottoon.
Monissa käsitellyissä esimerkeissä sukupuolittuneita pronominejä on vältelty esimerkiksi käyttämällä yksikkömuotoista they-pronominia, viittaamalla henkilöön aina nimellä tai jollain muulla kuvaavalla sanalla, tai kirjoittamalla ensimmäisessä tai toisessa persoonassa. Yleensä näin on kuitenkin onnistuttu salaamaan tarinan päähenkilön tai kahden henkilön sukupuoli. Olisi paljon työläämpää tehdä näin jopa kymmenille henkilöille, joita romaanin mittaisessa kertomuksessa voi olla.
Toinen mahdollisuus kiertää he ja she on käyttää joko jo olemassaolevia tai keksittyjä uuspronomineja, jotka ovat sukupuolineutraaleja. Niidenkin käytössä on sama ongelma kuin yllä mainituissa keinoissa: teksti saattaa tuntua kömpelöltä, teennäiseltä tai vieraalta lukijalle. Tästä voi tulla suurempi este, jos yrittää kirjoittaa suuren yleisön viihderomaania kuin jos kyseessä on pienemmälle ryhmälle suunnattu kertomus tai tietoisen kokeileva romaani. Myös tarinan tyylilaji voi vaikuttaa. Keksityt pronominit tai puhuttelut menevät ehkä helpommin läpi, jos tarina esimerkiksi sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen tai jos henkilöt eivät ole ihmisiä.
Voi siis sanoa, että kirjan voi hyvinkin kirjoittaa ilman he- or she-sanoja. Samalla rikkoisi englannin kielen ja kirjallisuuden vahvoja konventioita. Tämä on nykyinen tilanne. Kieli ja konventiot muuttuvat vähitellen.
https://www.researchgate.net/publication/328077846_Ungendered_Narrative…
https://nonbinary.wiki/wiki/Undisclosed_gender_in_fiction
https://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/GenderNeutralWriting
https://www.quora.com/I-am-writing-a-novel-in-third-person-Is-it-possib…
https://intercultural.uncg.edu/wp-content/uploads/Neopronouns-Explained…
Kommentit
Suomessa "hän" on niin mukava, kun se käy kenelle tahansa, oli sitten mies, nainen tai muu.
Siitä voi olla kirjoittajalle myös päänvaivaa: Englanniksi voi kirjoittaa "She said to him", mutta suomeksi tuota ei voi sanoa "Hän sanoi hänelle". Eli sitten pitää ilmaista se vaikka sanomalla "Mies/Nainen/Nimi sanoi hänelle".
Eräässä Agatha Christien kirjassa kaksi naista asuu yhdessä, ja toinen heistä muistaa murhasta jotakin. Hän yrittää huutaa toiselle, kun tämä on jo lähdössä autolla liikkeelle: "_Hän_ ei ollut siellä!" Myöhemmin huutaja löydetään murhattuna, joten hän ei ehtinyt kertoa kenellekään kuka ei ollut paikalla. Mutta tässä kohdassa määriteltiin jotain tärkeää, jotain joka auttoi rajaamaan mahdollisten tekijöiden joukkoa. Niinpä murhatun kumppanilta saadaan tieto siitä, että murhaajan täytyy olla nainen. Suomentaja oli ratkaissut ongelman sillä, että hän kirjoitti kohtaan alaviittauksen. "She wasn't there!" She = hän naisesta.
Mutta he ja she muuttuvat kiusallisiksi silloin, kun ei esimerkiksi ole helppoa päätellä mitä sukupuolta ihminen on. Ei sillä pitäisi mitään väliä ollakaan, mutta me teemme muista päätelmiä, ja olemme tottuneet hakemaan tunnistettavia piirteitä. Meidän aivoissamme oleva "hahmontunnistusohjelma" näin tekee, ja sille on evoluutiossa ollut myös tilaus: mies on potentiaalisesti vaarallisempi vastustaja kuin nainen, joten jos toinen ihminen ei lähesty hyvissä aikeissa, pitää päätellä mitä seuraavaksi tulisi tehdä.
Kommentoi vastausta