Kirja, jonka luin yli 30 vuotta sitten

Tervehdys Kirjastonhoitaja!

Aikoinaan, internetin valloittaessa yhä enemmän kommunikointiaikaamme, takaraivoni muistutti minua kirjasta, minkä luin yli 30 vuotta sitten.

Sciencefictio kirjan ympäristö oli jollain planeetalla, missä ilmakehä oli myrkyllinen, eikä ulkona voinut liikkua. Ihmiset asuivat omissa kuplissaan. Kymmenien tai satojen kilometrien päässä toisistaan. Ihmiset kävivät toki keskusteluja toistensa kanssa, mutta eivät tavanneet toisiaan fyysisesi, muussa tarkoituksessa, kuin lisääntyäkseen.

Liikenne, ruoka- sekä muut tarvarankuljetukset kulkivat jonkinlaisilla junilla.

Muistaakseni yhteisö joutui jonkinlaisen hyökkäyksen kohteeksi ja kirjan päähenkilöt päättivät tavat toisensa. En muista miten siinä kävi. Muistan lähinnä vain tuon konseptin eriytymisestä.

Olen yrittänyt keksiä mikä kirja on kyseessä, varmaan jo 10 vuotta, mutten ole löytänyt vastausta, vaikka olen kysynyt asiasta muiltakin.

Kirjailija on muistaakseni Neuvostoliittolainen, mutta voin toki olla myös väärässäkin. Mahtava Turun kaupunginkirjaston kirjastotätini osasi aina löytää parhaat scifi minulle. Kiitos hänelle.

Voin olla väärässä yksityiskohdista, koska luin kirjan kerran, vuosikymmeniä sitten. Tuo kupla ja eriytyminen, olivat asioita, mitkä olivat silloin mielenkiintoisia konsepteja minulle. Luin myös paljon elämästä yksin autiolla trooppisella saarella.

Olisi mahtavaa, mikäli osaisitte antaa osviittaa, mikä kirja mahtaisi olla kyseessä. Ehkä tuon jälkeen vielä löytäisin kirjan ja lukea, miten tarina päättyi. Omalla tavalla ajankohtainen, myös näin covid aikoina.

Terveiset trooppiselta saarelta, ei ihan yksin, vaan 500.000 ihmisen kanssa jaettu kivenpala meressä.

- Pekka Oilinki, Phuket

Ps. Odotan mieluusti vastausta vaikka pidemmän aikaa, mikäli vastaus ei tule ihan heti mieleen. Vastaan myös kernaasti kysymyksiin, mikäli sellaisia tulee ja mikäli vain kysymykset herättävät nukahtaneet synapsit etsimään vastauksia.
Muistaakseni