Mikä mahtaa olla sanan ”inhimillinen” etymologia? Muissa tarkastamissani kielissä in- alkuiset (esim. inhumane) tarkoittavat epäinhimillistä. Ainoa kieli, jossa oli samankaltainen sana, oli viro (inimlik).
Vastaus
Kielentutkija Maija Länsimäen artikkelin mukaan ihminen-sana alkoi yleistyä suomen kielessä vasta 1600-luvulla. Tätä ennen sanan yleisin muoto oli inhiminen. Inhimillisyys-käsite perustuu siis tähän sanaan, joka sellaisenaan on jo poistunut kielestämme.
Englannin kielen etuliite in- voi tarkoittaa joko samaa kuin prepositio in eli johonkin sisältyvää (include, insert) tai vastakohtaista (inhumane, inappropriate). Jälkimmäisessä merkityksessä käytetään myös etuliitteitä ir-, il- ja im- (illiteracy, immoral, irrelevant). Englannin kieleen nämä etuliitteet tulevat pääosin latinasta, sillä vaikka englanti onkin germaaninen kieli, se on saanut paljon vaikutteita ja lainasanoja latinen kielestä suoraan ja latinalaisperäisestä ranskan kielestä.
Suomi ja viro taas ovat läheisiä sukulaiskieliä, jotka perustuvat samaan kantakieleen. Siksi niillä on edelleen paljon yhteistä.
Lähteet:
Länsimäki, Maija: Inhimillinen ihminen (https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_…).
Cambridge Dictionary: https://dictionary.cambridge.org/grammar/british-grammar/prefixes
Kaimio, Maarit: Eurosuomea vai eurolatinaa?: https://www.kielikello.fi/-/eurosuomea-vai-eurolatinaa-
Björklöf, Sofia & Laitinen, Saarni: Viron ja viron iästä (https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslai…)
Kommentoi vastausta