Isoisäni myytiin 5-vuotiaana, 1920 luvulla (huutolaisuus). Hänen isänsä kuoli ja äiti piti kolme tyttöä ja myi pojan. Mitä näillä pikkulapsilla oikein kuviteltiin "tehtävän"? Olivatko ne sijoituksia tulevaisuuteen, ostettiinko poikia (työntekijöiksi?) enemmän kuin tyttöjä? Kohdeltiinko pikkulapsia hyvin?
Tuntuu niin oudolta että tällainen on nähty normaaliksi toiminnaksi. Isoisäni ei halunnut aikuisena olla missään tekemisissä sukunsa kanssa, olikohan tällainen kovinkin yleistä?
Vastaus
Huutolaislasten asema vaihteli melkoisesti. Oli hyviä taloja ja ei niin hyviä.
Tarkoitus oli tarjota lapselle katto pään päälle ja ruokaa työsuoritusta vastaan. Työ saattoi olla hyvinkin rankkaa ja ruoka huonoa.
Osa taloista yritti hyötyä huutolaisista mahdollisimman paljon ja siksi pojat ehkä olivat helpommin kaupattavia.
Huutolaislasten ottaminen loppui virallisesti jo 1922, mutta maaseudulla tapa jatkui vielä 1935.
Google scholar -haulla löytyy paljon erilaisia tutkimuksia Huutolaislapsista esim. Myytyjen lasten tarinoita ja Huutolais-Juhasta eliittikoululais-Eemeliin
Huutolaislasten kohtaloista varmasti riippui, halusivatko he enää aikuisina olla yhteydessä sukuunsa. Osallahan ei enää ollut lähisukua elossa ollenkaan.
Kommentoi vastausta