Hei!
Haeskelen runoa haudankin taa ulottuvasta rakkaudesta eli vielä tuhkatkin hakeutuivat yhteen.. Kukahan mahtoi olla kirjoittaja, mistä kirjasta löytyisi. Haluaisin linkittää sen ystävälle, jonka aikuinen lapsi puolisoineen kuoli samaan aikaan...
Vastaus
Ikävä kyllä emme löytäneet runoa tai sen kirjoittajaa.
Kommentit
Ei ehkä aivan sitä mitä haetaan, mutta useammassakin Tristan ja Isolde -tarinassa kuolleiden rakastavaisten haudoilla kasvaa kasvit, jotka kietoutuvat yhteen. Ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Tristan_and_Iseult -artikkelissa kohta "Post-death".
Nyt sammutettu lamppu on, yö kirkas, hiljainen, ja muistot menneet kangastuu nyt kaikki mielehen, ja tarut lempeet liitävät kuin säteet tähtivyön, ja riutuvasti, oudosti nyt sykkii ihmissyön.
Niin autuaasti hymyillen yön halki leimuaa iäiset tähdet kuin ei ois maan päällä kuolemaa. Kuuletko niiden kuiskehen?
He toinen toistaan lempineet jo oli ammoisin, mut yö ja murhe, kuolema vei eroon kummankin. Rauhassa kuolon sitten sai he siivet valkeat
ja heti helmaan yön kohosi tähti kirkkahin kuin tuhatvuosien murheiden jälkeen kukkimaan käy kaipuu sydämen.
Tässä olisi pätkä eräästä Topeliuksen runosta voisi sekin sopia
Kommentoi vastausta