Elokuvassa 'Kirottu 2' (tai ' The Conjuring 2') Päähahmo oppii häntä piinaavan paholaisen, Valakin nimen ja kukistaa hänet sen avulla. Tämä muistutti minua sadusta Tittelintuure jossa häijy peikko/menninkäinen yrittää viedä auttamaltaan naiselta vauvan mutta saa surmansa kun hämen nimenä saadaan selville. Onko kuinka vanha on ajatus että demonien tai pahojen henkien nimien oppiminen antaisi sinulle voimaa heitä vastaan?
Vastaus
Uskomus olennon tosinimen käyttämisestä tätä itseään vastaan juontaa antiikin aikaan ellei vieläkin kauemmaksi. Esimerkiksi joissain juutalaisyhteisöissä Jumalan nimen katsottiin olevan niin voimallinen, ettei sitä uskallettu käyttää, ettei Jumala vihastu. Homeroksen eepoksessa Odysseus varoo paljastamasta omaa nimeään jättiläiselle, jotta tämä ei saisi hänestä valtaa. Raamatussa niinikään Jaakob on hävitä painissa enkelille, koska enkeli tietää hänen nimensä muttei suostu kertomaan hänelle omaansa. Kun Jaakob ottaa uuden nimen, hän pääsee niskan päälle.
Pahoja henkiä vastaan tämä sen sijaan on nähty käyttökelpoisena keinona. Kristillisessä perinteessä manaaminen perustuu osaltaan paholaisen/demonin todellisen nimen tietämsieen, osin hyvän (Kristuksen) läsnäoloon.
Lähteitä:
https://forgottenrealms.fandom.com/wiki/True_name
Kommentit
Ja sitten Odysseus sokeutti jättiläisen ja sanoi "Olen Odysseus!" ja sai jumalilta paljon paskaa niskaansa.
Kommentoi vastausta