Onko Vanhan Suomen kielessä nykyaikaisesta eriävää nimitystä mustarastaalle, tai rastaslinnuille yleensä?

Lintunimistömme kehityksestä kiinnostuneen kannattaa etsiä käsiinsä Kaisa Häkkisen mainio teos Linnun nimi (Teos, 2004), joka tekee seikkaperäisesti selkoa kirjakielemme linnunnimistä ja niiden alkuperästä. Sen Historiallinen lintusanasto -osio on systemaattisesti järjestetty esitys Suomen linnuista ja niiden eri-ikäisistä kirjakielisistä nimityksistä.

Mustarastas näyttää olleen melko johdonmukaisesti musta rastas, musta-rastas tai mustarastas, lukuun ottamatta 1800-lukuisia yrityksiä nimetä se kulorastaaksi ruotsin koltrast-sanan mukaan (Sadelin, Fauna fennica. 1810; Lönnrot, Suomalainen lintukirja. 1861). Mustarastaan kulorastaaksi nimennyt Sadelin oli varannut mustarastas-nimityksen kottaraiselle; myös 1600-luvulta peräisin olevissa lähteissä mustarastas on ollut yksi kottaraisen nimityksistä. Lönnrot puolestaan esitti kulorastaan ja mustarastaan synonyymeina.

Räkättirastaalle, laulurastaalle ja punakylkirastaalle sitä vastoin löytyy vuosien varrelta runsaasti vaihtoehtoisia nimityksiä. Rastaat sinänsä ovat alusta saakka olleet rastaita; ainoa poikkeus löytyy Florinuksen Nomenclatura rerum brevissima -kirjasta, jossa turdus on rastaan ohella suomennettu kyntäjäksi.