Kuntien yhteinen e-kirjasto käynnistää toimintansa vuonna 2024. Kunnissa tehdään parhaillaan ratkaisuja liittymisestä ja kirjastoissa puntaroidaan mukanaolon hyötyjä. Yhteisen kokoelman sisältöihin liittyy paljon kysymyksiä. Tässä seuraavassa vastaamme niistä tavallisimpiin. Jos et löydä vastausta juuri sinua askarruttavaan kysymykseen, voit lähettää sen suoraan e-kirjastohankkeen sisällöistä vastaavalle projektiasiantuntijalle Anna Tuomikoskelle (anna.tuomikoski@hel.fi).
1. Mitä sisältöjä kirjastot saavat kuntien yhteisen e-kirjaston kautta?
Kuntien yhteisen e-kirjaston kokoelmassa on aluksi kotimaisia e- ja äänikirjoja, ulkomaisia e- ja äänikirjoja sekä kotimaisia etäkäyttöisiä digilehtiä. Ruotsinkielistä aineistoa hankitaan sekä suomalaisilta että ruotsalaisilta kustantajilta. Ulkomaisesta aineistosta valtaosa on englanninkielistä, mutta tavoitteena on hankkia jonkin verran aineistoa myös muilla kielillä, esimerkiksi Euroopan valtakielillä.
2. Miksi mukana ei ole ulkomaisia aikakauslehtiä?
Niillä kunnilla, jotka tarjoavat tällä hetkellä ulkomaisia digilehtiä, on käytössä Pressreader-palvelu vuoden 2024 loppuun asti FinELibin tekemän sopimuksen kautta. Näitä kuntia on 182, joten e-kirjastohankkeessa on arvioitu, että merkittävää tarvetta ulkomaiselle digilehdille ei ole ennen vuotta 2025. Ulkomaisten digilehtien kilpailutus jää uuden e-kirjasto-organisaation tehtäväksi.
3. Miksi mukana ei ole paikalliskäyttöisiä sanomalehtiä?
Kuntien yhteistä e-kirjastoa on alusta asti suunniteltu niin, että se on etäkäyttöinen palvelu. Tämän takia kirjastotilassa käytettävä palvelu ei kuulu yhteisen e-kirjaston palveluvalikoimaan.
4. Kuinka paljon rahaa aineistojen hankintaan on?
Aineistobudjetti riippuu siitä, kuinka moni kunta liittyy kuntien yhteiseen e-kirjastoon. E-kirjastohankkeessa on laskettu, että jos suurin osa kunnista on mukana, aineistoja hankitaan syksyllä 2023 noin kahdella miljoonalla eurolla.
5. Kuka valitsee aineistot e-kirjastoon?
Aineistojen valintaan perustetaan työryhmiä, joihin voi hakea kuka tahansa mukaan liittyneen kunnan kirjastoammattilainen. Eri aineistotyypeille tulee omat valintaryhmänsä.
6. Miten huomioidaan paikalliset tarpeet aineiston hankinnassa?
Paikalliset tarpeet tulevat huomioiduksi sitä kautta, että aineistotyöryhmissä on edustus kattavasti ympäri Suomen. Kunnat voivat myös esittää hankintatoiveita valintatyöryhmille.
7. Miten aineistomääräraha jaetaan eri aineistotyyppien kesken?
Ensimmäisen, syksyllä 2023 toteutettavan hankinnan osalta aineistomäärärahan jakamisesta tekee linjauksen ryhmä, joka koostuu suurten kirjastojen kokoelmapolitiikasta vastaavista henkilöistä.
8. Miten varmistetaan, etteivät jonot muodostu kohtuuttoman pitkiksi?
Suosituimpiin nimekkeisiin pyritään hankkimaan riittävästi lisenssejä, mutta jonoja tulee silti varmasti jatkossakin olemaan. Jonoista ei tarvitse päästä kokonaan eroon. Kun suosituimpia kirjoja joutuu odottamaan, e-kirjasto ei kilpaile kaupallisten palveluiden kanssa, mikä on tärkeää tasapainon säilymiseksi kirjamarkkinoilla. Jonoista eroon pääseminen tarkoittaisi kirjaston kannalta myös epätarkoituksenmukaista aineistomäärärahojen käyttöä.
9. Mitä lisenssimalleja e-kirjastossa käytetään?
Lisenssimalleja tulee olemaan useampia. Kustantajille pitää jättää mahdollisuus valita kullekin myyntiin asettamalleen nimekkeelle sopiva lisenssimalli.
10. Onko ruotsinkielistä aineistoa riittävästi tarjolla?
Ruotsinkielistä aineistoa halutaan hankkia samalla periaatteella kuin muutakin aineistoa eli niin, että kokoelma olisi monipuolinen ja uudistuva. Ruotsinkielistä aineistoa hankitaan sekä Suomesta että ulkomailta, lähinnä Ruotsista.
11. Paraneeko aineistojen saatavuus nykyiseen verrattuna?
Aineiston saatavuus vaihtelee, koska oikeuksien omistajilla on digitaalisen aineiston osalta mahdollisuus valita, haluavatko ne myydä aineistoa kirjastolle vai eivät. Kirjamarkkinat ovat muuttuneet voimakkaasti hyvin lyhyessä ajassa niin, että painetun aineiston myynti on vähentynyt ja digitaalisen kasvanut. Markkinoille on tullut uusia toimijoita, mm. kuukausimaksuun perustuvia digikirjapalveluita, ja digitaalisista aineistoista kertyvät tuotot kirjailijalle ja kustantajalle ovat pienempiä kuin painetun aineiston tuotot. On ymmärrettävää, että kustantajat ja kirjailijat ovat huolissaan painetun kirjan myynnin vähenemisestä. Digiaineiston saatavuus todennäköisesti paranee vähitellen, jos oikeuksien omistajat näkevät, että sen myyminen kirjastolle on hyödyllistä. Nopeaa muutosta ei siis varmaankaan ole näköpiirissä, mutta pitkällä tähtäimellä ja hyvää yhteistyötä tekemällä muutos on mahdollinen. Yhteisen e-kirjaston kokoelma on joka tapauksessa suurempi kuin kokoelmat pienehköissä kimpoissa tällä hetkellä. Valikoima siis kasvaa.
12. Miten e-aineistojen kuvailu hoidetaan?
E-aineistoja ei tällä hetkellä kuvailla lainkaan, mutta aineistojen perustiedot tulevat niiden toimittajilta e-kirjastoon. Nämä perustiedot ovat yleensä asiakkaiden kannalta riittävät.
13. Onko alustalla rajapinta esim. Finnaan? Onko asiakkailla mahdollisuus nähdä "hyllykirjojen" rinnalla saman teoksen saatavuus e-kirjana?
Tällainen rajapinta on rakenteilla, ja siitä vastaa Finna. Tavoitteena on, että jatkossa asiakas näkisi painetut ja e-kirjat samassa Finna-asiakashaussa.
14. Uskallammeko vielä vuoden 2023 aikana uusia lisenssejä tai ostaa uusia?
Ellibs tarjoaa siirtymävaiheeseen lyhennettyjä lisenssimalleja, ja ensimmäiset lyhytkestoiset lisenssit tulevat myyntiin kesäkuun alkupuolella. Valikoimaa laajennetaan sitä mukaa kuin tarjonta varmistuu. Uudet lisenssivaihtoehdot tulevat näkyviin verkkokaupassa kirjan tietosivulle. Ellibs myös selvittää mahdollisuutta siirtää kuntien yhteiseen e-kirjastoon sellaiset lisenssit, joiden voimassaolo jatkuu vuoden 2024 puolelle. Asiasta tiedotetaan lisää, kun tilanne selviää. Publizonin (ent. Axiell) kanssa on myös keskusteltu, mutta Biblion kokoelmaan vastaavaa joustomahdollisuutta ei saada tarjolle.
15. Mitä, jos siirtyminen kuntien yhteiseen e-kirjastoon ei onnistukaan heti vuoden 2024 alussa?
E-kirjastohanke suosittelee lämpimästi kuntia liittymään yhteiseen e-kirjastoon heti vuoden 2024 alussa. Näin taataan mahdollisimman hyvä aineistobudjetti heti alusta alkaen ja palvelusta tulee aidosti koko Suomen yhteinen. Mukaan pääsee toki myöhemminkin, mutta silloin kunnan asukkaat eivät pääse heti alusta asti käyttämään yhteistä e-kokoelmaa ja ovat epätasa-arvoisessa asemassa niiden kuntien asukkaisiin nähden, joiden kotikunta on mukana yhteisessä e-kirjastossa.